United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ilkkuu työ, min kerran tehdä tahdoin: Sa hullu mies, miss' on nyt untes ummut, miss' on nyt kylvämäsi kukkaiskummut! On eessäsi vain aavat erämaat, ne poroks polttaa unet urhokkaat, kaikk' karavaanit hautaa puolitiehen ja ensiks sun, sun hullun matkamiehen! Ja viholliset pilkkaa: pivo tuhkaa sa olet nyt, kun kuolon käsi uhkaa, sa ylpeä, mi luulit: ihmisaivot vois olla ihmisonnen kultakaivot!
Niin et myös tee, jos sulla on isäin ihanteet Ja verta heidän pisarankin verran! Siis herää! Untes aika jo ohi olkohon! Nyt tarpehen sun tarmos, sun voimas, intos on! On työtä kyllin vielä sun tarmollesi, mies! On lemmelles työ-alaa, Suomen nainen! Maan hartioita painaa viel' öinen, raskas ies, Mon' yössä riutuu rinta suomalainen.
Kimmeltää jo kauniit kaaret alkuöisen heimon yli, laupiaamp' on luonnon syli, kukkaa täynnä kukkaissaaret. Rakentaapi kansa majan kurkihirren armaan alle, huutaa merenkulkijalle pirtistänsä lämpimästä: Aika laata etsinnästä, nääthän, elo ennättää, säily, säästä, tänne jää, tielle uuvut, ennenkuin sun untes kevätpuu käy lehtiin!
Miksi itket impi? Kaunis olet, kallis olet, muita kallihimpi. Pantu kansan paimeneksi olet tyttö tuhma. Turhat siis on itkusi ja turha untes uhma. Kuule, mitä kuiskin sulle: Perman maassa mahti nyt on Kainuun kaunotarten; ollos valtas vahti! Sukusi sun on tuntureilla suuri sekä sakee. Kahden puolen Kainuun merta ääriään se hakee.
Maria, Herran piikanen, sinä valittu joukossa vaimojen, joka liljakartanossa käyt, ovat pettävät kaikki sun untes näyt! Laps synnin ja maan olet puoleks vain ja paratiisin puolittain, Maria, laakson lilja, joka kuuta katselet, sinä Ihmisen Poikaa tunne et. Hänell' ei ole kultaa, kunniaa, ei kunne hän päänsä kallistaa. Hän kulkee kaikkeen maailmaan, hänen sanansa väärin tulkitaan.
Se antoi rintahan rauhaa, se uskoa unehen loi Jos muistat vielä sen virren, nyt laula, laula se oi! Hyi, kuinka sa impeni hymysit noin ihan keskellä kerrontaas, kun untes jo kentillä karkeloin hyi, miksi sä hymysit taas? Vai arvaatko impeni armainen, sa mille nyt nauroit, mille? Sa nauroit umpuille nuoruuden, elos haaveille hienoimmille. Se hymy se herjasi hennointas, se pyhintäs anteheks pyys.