United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mua pysähtymään pyys hän lempeästi; ma silloin tunsin hänet, sanoin hälle, hän että hetken haasteleis ja viipyis. Hän vastasi: »Kuin rakastin ma sua ruumiissa, niin nyt siitä vapaanakin. Siks viivähdän. Mut sa miks kuljet, minne?» »Casella, ystävä, teen matkan tämän ma palataksein paikkaan, mistä olen», näin minä. »Mut miss' ollut oot niin kauan?»
Nyt ois tuho vanhuksen toki tullut, vaan heti huomasi tuon sotaärjyinen Diomedes, kaikuvin huudoin pyys avuks aimon Odysseun käymään: "Laerteen jalo poika, Odysseus, mies monineuvo! Pois selin vainoajaan pakenetko sa arkojen lailla? Kunp' ei juostessas vain selkään peitsi jo puuttuis! Seis, tule vanhust' auttamahan, uros tuima jot' uhkaa."
Vihdoin laivain luona he seisahtui tenän tehden, huusivat rohkaisten kukin toistaan, taivahisilta palvoivat, kädet kurkottain, palavasti he turvaa; vaan palavimmin pyys, kädet puoleen tähtisen taivaan nosti Gerenian Nestor, tuo tuki, neuvo akhaijein: "Zeus isä, viljavan Argos-maan jos mies kuka kuunaan uhrasi palveikses härän, oinaan uhkeat reidet pyytäen suotuisaa palausta ja sai lupaukses, niin sitä muista ja pois tuho torju sa, taatto Olympon, näin älä sortaa salli akhaijeja iliolaisten!"
Hällepä vastasi näin nyt päilyväsilmä Athene: "Rakkahin, kyll' isä pyys, emo korkea pyys, perätysten polviin lankesivat, pyys ystävät ympäri saartain jäämään sinne, kun niin hätä suuri on heillä ja hirmu, vaan sydänjuuria raateli mult' ylen murtava tuska.
Ennen jätän vankan talonikin, Teidän kanssann' erämaita kuljen, Jos suo Herra siihen mulle voimaa." Näin hän pyys', ja mustalainen suostuin Hänt' ei tappanut, vaan hengen säästi. "Jos sa kautta Luojan vannot ollas, Niinkuin veli, uskollinen aina, Hiustakaan ei katkota sun päästäs, Konsa Aatu rosvo vainen elää Ja sun näillä silmillänsä näkee."
»Jos tarvis teidän täss' ei maassa maata ja tahdotte tien nopeimmin te löytää, te aina käykää käteen oikeahan!» Näin pyys Vergilius, näin vastattihin vain vähän matkan päästä; siksi tunsin puheesta puhujan ma piilevänkin. Katseeni käänsin sitten Mestariini; hän merkill' iloisella siihen suostui, mit' tahtoi kaipaus mun kasvoillani.
FAUST. Tätä surkeutt' en kestää voi! MARGAREETA. Nyt, pyöveli, oi! Sun valtoihis jo joudunkin. Vaan suo mun ensin syöttää lapsi kultaa! Sitä kaiken yötä mä paijailin; Pahan-suovat otti pois sen multa, Sanoen nyt, että sen surmasin. Enk' ilostu minä iässäin. Ne ilkkuvat mua lauluillaan! Kuink' ilkeää! Eräs vanha kasku päättyy näin; Ken pyys' sitä heidän selvittää?
"Olin ainoastaan viidentoista vuoden vanha jättäissäni heidät, siks en voi muistaa, onko tuo samilainen fantasiia todellakin niin ohjaamaton. Minun on käytävä sinne ja koeteltava, miten rikas tuo oikeastaan on. Tuop' olis komea koetus heidän luonnonlaatunsa niin ymmärtämiseksi kuin myöskin sen selittämiseksi." "Karta, André!" pyys Olga.
Vaan kun aidan luo minä hiivin ja ampua aioin, hiipi mun siskoni myös, vaikk' äissäni nyrkkiä puistin, jäljissäin sekä pyys: älä koske, anna ne olla, säälihän raukkoja, veljyt, oi, minun tähteni sääli! Näin hän pyysi, ja kun näki ettei auttanut pyyntö, huusi hän, läiskytti kämmeniään ja ne peljätti poies. Nähkääs, kuin toki hellä hän on!
BRUTUS. Näittekö te, kuinka Hän julki-ylenkatseell' ääniänne Pyys tarvitessaan, ja nyt luulettenko, Ettei tuo ylenkatse teitä ruhjo, Kun valtaan pääsee hän? Kuin? Eikö teissä Sydäntä ollut? Järkeäkö vastaan Porata piti kielenne! SICINIUS. Te kiellon Olette muille antaneet, ja nyt, Hänelle, jok' ei pyytänyt, vaan pilkkas,