Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
»Vuotas vähä Saska», sano patruuna ja män hattu kääss ryökkinöi luo ja pyys höijjä kokkoomaa lahja Saskalle. Hyö ottiit ja antoit jokkaine kymmene pynnii ja siit pist patruuna kymmene niinikkää ja ojens hatu Saskalle. Mutt hää vaa käänäi
Ilma himee, Pilvi pimee Peittää taivaan, tantereen; Kitkat katkat Pitkät matkat Keravalta Porvooseen. Elma rouva. Keväinen tuuli tuoksusi Kesäinen lämmin läikähti, Vaikk' oli kylmä, synkkä syys, Kun matkan päähän tultuani Tul' Elma rouva vastahani Ja luoksensa mun pyys.
Teräs, ruuti, lyijy saa Olla joukon huolena, Se, se lauloi, hänpä soitti, Ruoska kädessänsä voitti. Sitä heilutti hän vaan Eestä maan ja kuninkaan. Niinkun tammi vankkumatta, Leikistänsä uupumatta. Tapella hän kyllä tais, Huoli ei ken voiton sais, Taiston vaan pyys saada voimaan, Ruosk' olj siihen valmis soimaan.
Niin pitkän kuin maan pääll' on peninkulma olimme kulkeneet me siellä matkan vähässä aikaa, tahdoll' alttihilla. Tulevan tuntui, vaikk' ei nähty mitään, päin meitä lentäin sieluja; ne meitä pyys lempeästi rakkaus-atrialle. Ens ääni ohi lentäin selkeästi Vinum non habent lausui ynnä meidän taas takanamme toisti samat sanat.
Ei siellä kultahaahdet keinuneet, soi ilo yksin iltaan autioon ja murhe piili metsän pimentoon. Niin rakkaat sentään mykät rannat nuo! Ne pyys: "Sä laulut lauhat meille suo!" Se pyyntö myös ol' oman sydämen, vaan mieli kutoi kaukomiettehen: "Ken meren aarteet, laulut meille tois ? Ken kultahaahtein väylät kanavois ? Se kerran tehtävä on, arkityö. Eloa konsaan kalliimmin en myö! Mä teen sen.
Kirjava karja jo notkoon riens sekä mylvi, ja riemuin Villavat uuhet kiis pitkin vieruja vuon; Hirnahtain hevot uljaat löi kavioita, ja koirat Viehki ja hiipien luo, jäämään miehiä pyys. Riemu se miesten rintoihin nyt nousi ja naisten, Silmiin kyynelet ens, maata he katseli vait, Katseli vait sekä kuuli jo niin käen kukkuvan yöhön Silloin kaikki jo huus: "tää Caledonia on!"
Sillä läimähytti vaan eestä maan ja kuninkaan, niinkuin tammi vankkumatta, leikistänsä uupumatta. Tapella hän kyllä tais, huoli viis, ken voiton sais, innon vaan pyys' saada voimaan, siihen ruoska valmis soimaan. Kiireesen ei Suomen mies ole luotu, sen hän ties; miehuutt' ei, vaan tapaa moitti, vauhtia siis auttaa koitti.
Kuningas hän tempasi vaan pikarin Ja sen nakkasi pyörteeseen: »Ja jos maljan tuon taas tuot takasin, Ritarikseni parhaimmaks sinut teen, Tänään vielä vaimonas saat halaella Sitä, ken pyys puolestas rukoella.»
Heit' anovasti hän pyys, lian keskeen heittihe maahan, kerjäten, vannottain, nimin mainiten, jos kenen keksi: "Ystävät, aukaiskaa, ei arvelut auta, mun yksin tuonne akhaijien laivain luo nyt lähteä suokaa!
Virkkoi noin; jopa luo asekuulu Odysseus joutui varjoten kilvellään, ja hän istuen, taa veti nuolen pois päkiäisestään, kipu tuimapa urhoa karmi. Vaunuilleen jo hän riensi ja viemään pyys ajomiehen laivain luo tasalaitain, sill' ylen suur' oli tuska.
Päivän Sana
Muut Etsivät