United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oikein karmi selkäpiitä jo ajatellessakin, kun kuuli ohiajavain rivoja lauluja ja huutoja. Makuulle ei mitenkään voinut mennä, olo tuntui niin levottomalta ja turvattomalta.
Etköhän käskisi viedä häntä kansliahnoneesen ja virittää siellä valkea; niin vaan minusta näyttää, että hän on Orenburgin päällikköjen lähettämä". Vanhan hirtehisen logiiki näytti minusta hyvin vakuuttavalle. Pintaani karmi, ajatellessani kenen käsissä minä olin. Pugatshev huomasi hämmästykseni. "No, herra upseeri?" sanoi hän minulle silmää iskien. "Sotamarskini taitaa vaan puhua totta.
Ja kun hän ajatteli, että Lygia oli täällä, tässä kurjuudessa ja tuskassa, karmi hänen pintaansa, ja epätoivon huudahdus tukahtui rintaan. Amfiteatteri, villien petojen kynnet, risti, mikä hyvänsä oli parempi kuin nämä hirveät, maanalaiset kellarit, joissa ilma oli täynnä ruumiin löyhkää ja joissa joka nurkasta nousi tuskallisia rukouksia: "Viekää meidät kuolemaan!"
Ma kaivoin ruumiit haudoista ja panin Ne pystyyn ystävien oven eteen, Kun unohtua juuri oli suru, Ja niiden nahkaan, niinkuin puuhun, uursin Ma roomalaiseen tyyliin nämä sanat: "Ei suru kuole, vaikka minä kuolin." Hoo, tuhatt' olen kauhun työtä tehnyt Niin sukkelaan kuin tapan kärpäsen; Ja mikään ei mua karmi niin kuin se, Ett' en voi tehdä tuhansia lisää. LUCIUS. Alas se perkele!
Sitten tulee lastenne vuoro!... Oi äitini, kolmanteen ja neljänteen polveen olet kostettava! lisäsi mies äänellä niin synkällä ja tuimalla, että ehdoton kauhistus karmi kreivin selkäpiitä. Ja tuolla konnalla on kuninkaan sormus! huudahti onneton kreivi, joka hänkin oli aikansa taikauskon kahleihin kietoutunut. Siis tiedätte sen? sanoi Janssen matalalla äänellä. No hyvä tiedätte siis voimanikin.
Huoaten laskin kynän kädestäni ja nousin kävelemään. Vilukin karmi selkääni. Sentähden asetuin uunia vasten seisomaan, kädet selän taakse, ja haukottelin happamesti. Kylmähän se uunikin oli, tietysti, ei koko kesänä lämmitetty. En mistään hinnasta olisi nyt itse katsellut itseäni enkä suonut toisten katselevan, kaikkein vähimmän hänen. Mikä mun toikin tänne!
Ja katselijat näkivät kuinka tuo äsken niin korskea mies kutistui kuin heinäruko rankkasateessa ja läksi niska lyyhyssä, ikäänkuin iskua peläten, sanaa sanomatta tupaa kohti painumaan. Emäntä seurasi kintereillä molemmat katosivat etukamariin. Sieltä alkoi kuulua vinkunaa ja läiskinää, ulinaa ja voivotusta ja yhä vain herkeämätöntä läiskinää, niin että tuvassaolijain pintaa karmi.
Sula-hangen mättähikössä, vieressään hepo kuollut, julmana, liikkumatonna mies oli pitkällään, verinaamaa kääntäen ilmaan. »Luontoa melkein karmi, ja pois ma jo väistyä aioin, vaan puku häll' oli oiva, ja myös siniröijy se loisti, pullon maksava kai, jos möitkin tuttavahintaan. Muiden saaliiks en toki jättää moista ma voinut, vaan minä, rientäin luo, ruman niskaan kiinni jo tartuin.
Juhani kääntyi häneen päin, purskahti hirveään, kaiuttomaan mielipuolen nauruun, niin että kylmä karmi Antin selkäpiitä pitkin.
Se jo melkein selkää karmi. Sinä varmaan naurat, että minä olen tällainen raukka. Mutta tässähän voisi olla joku niitä elämän salaperäisiä lankoja, joita minä olen jo muutamia nähnyt minähän olin niin murtunutkin siihen aikaan. Nyt, kun luin kirjeesi, olen taas levollisempi, mutta kokonaan minä en voi tuota ajatusta karkottaa, ennenkun olen omin silmin nähnyt.