Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Janssen oli odottanut saavansa kuulla kauniita kiitoksia juhlapidoista, joitten onnistumisen hän suurimmaksi osaksi luki omaksi ansiokseen, mutta oivalsi kuitenkin heti kohta asemansa ja vastasi uudestaan haukotellen: Teidän armonne näkee hyväksi laskea leikkiä. Kaikki muut sitoumukset olen unhottanut, paitsi omani. Minähän olen teille velkaa ettekä te minulle.
Tämä maaseudun elämä jatkoi kreivitär on niin kuolettavan yksitoikkoista; alinomaa samoja näköaloja, samoja kasvoja, samaa hitaisuutta kaikissa askareissa. Vaihtelut eivät huvita kreiviä; onhan luonnollista, että hänen iällään enemmän rakastetaan hiljaisuutta ja totisuutta. Teidän täytyy auttaa minua, Janssen, keksimään jotakin uutta, jotakin oikein ihastuttavan hauskaa.
Tiesi lempo, mitä huomenna syötäneen ja juotaneen, mutta siitä saa Niilo Janssen pitää huolen, hänellä on rahaa kuin pähkinöitä pähkinäpuistossa; mutta kreivi, tiedätkö, on köyhä kuin baierilainen munkki ruotsalaisessa sakaristossa. Sen saat uskoa, veikkoseni, koht'sillään on kreivistä tullut loppu, perin pohjin tullutkin, aivan sukkelaan, kaikki tyyni nurinnarin.
Janssen tuli vasta iltahämärissä ja astui rohkeasti sisään Turun hovioikeuden antamalla valtakirjalla varustetun paikkakunnan tuomarin kanssa. Kreivi otti hänet istualtaan vastaan alakerran n.s. viheriässä salissa.
Sanoiko hän niin, Kreeta? Silloin oli hukka hänet perivä, sillä samalla tavalla kävi ... minun isälleni, aikoi kreivi sanoa, mutta pojan kunnioitus isän muistoa kohtaan keskeytti hänen sanansa. En tiedä, sekö siihen oli syynä vai jokin muu, vastasi Kreeta levollisesti, mutta iltapäivällä ajoi Janssen Jaanan saarelle, ja hänellä oli paljon väkeä muassaan, aarretta hakemaan tiedättehän.
Lieneekö se tapahtunut vanhasta tottumuksesta tahi kunnioituksesta, jota uljaan aatelismiehen ryhti ehdottomasti herätti se vain on varma, että Janssen seisahtui oven pieleen ja epäröi hetkisen aikaa.
Tietänenhän toki, että kreivin on kunnia, kreivittären on huvi, ja hovimestarin ovat rahat. Jollei Niilo Janssen lainaisi rahojaan kreivillisen vallasväen kunniaksi ja huviksi, niin eipä olisikaan elämä täällä Mainiemessä näin isoista ja hupaista. Sinä valehtelet, konna! tiuskaisi muukalainen; mutta samassa hillitsi hän itsensä. Sanon, lisäsi hän, että valehtelet kuin aika poika.
Ja Janssen kohotti Bertelsköldin silmäin eteen vähäisen paperilipun, johon oli kirjoitettu: "Janssenilla on saamista 400 talaria hopeassa. Kuitataan. Ebba Kristiina Bertelsköld, omaa sukuaan Sparre." Konna! Mitä aiot tehdä? kysyi kreivi. Vaatia kreivittäreltä saamiseni oikeuden kautta.
Ja tuon muistinne huonouden vuoksi te kai olette antanut minun joka kerta allekirjoittaa kuitin summasta jo ennen kuin olen sen saanutkaan? Janssen ... entä jos pettäisitte minua? Teidän armonne, tämä epäluulo...! Tahdon heti paikalla teidän armonne silmäin edessä repiä palasiksi nuo onnettomat kuitit, jotka riistävät minulta sen, minkä pidän kalleimpana maan päällä, teidän armonne luottamuksen.
Sitten tulee lastenne vuoro!... Oi äitini, kolmanteen ja neljänteen polveen olet kostettava! lisäsi mies äänellä niin synkällä ja tuimalla, että ehdoton kauhistus karmi kreivin selkäpiitä. Ja tuolla konnalla on kuninkaan sormus! huudahti onneton kreivi, joka hänkin oli aikansa taikauskon kahleihin kietoutunut. Siis tiedätte sen? sanoi Janssen matalalla äänellä. No hyvä tiedätte siis voimanikin.
Päivän Sana
Muut Etsivät