United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tässä ovat ne kymmenen talaria, jotka jäin teille velkaa, kun autoitte minua olkikuormassa kasakoita pakoon pääsemään. Tahdon nyt sanoa teille jotakin, eikähän haittaa, että majurikin sen kuulee. Vihollinen on kolmensadan askelen päässä täältä. Vihollinen! huudahti Pietari-mestari.
Sata talaria viittäkymmentä vastaan, että hän pysyy veden päällä! huudahti sama punanaamainen porvari, joka äsken oli Larssonia suututtanut. Olkoon menneeksi, vastasi tämä heittäen kiukustuneen silmäyksen riitaveljeensä. Vielä viimeisen kerran kysyi oikeuden palvelija korkealla äänellä syytetyltä, tahtoiko hän vapaaehtoisesti tunnustaa itsensä syylliseksi.
Mutta jonkun kuukauden kuluttua siitä kuin tuomio oli saanut lainvoiman ilmestyi vallesmanni ajaen Tyrväntäisen taloon ja rupesi maksettavaksi joutuneen velkakirjan nojalla vaatimaan sihteerin palkkaa, joka teki monta sataa riikin talaria. Silloin asiasta vasta tosi tuli. Tyrväntäinen ei päässyt paholaiselta puuhun eikä kantoon.
Vihdoin eräänä päivänä, heidän ruoalla ollessaan, sanoi poika: "Jos sinä panisit parikymmentä talaria likoon tuon suon viljelemiseen, niin saisit ne kyllä takaisin, sillä siitä tulisi hyvä pelto." "Jumala tiennee mistä minä ne rahat ottaisin," vastasi Olina lempeästi ja veti pitkän henkäyksen, joka oli olevinaan huokaus. Poika nauroi ja jatkoi syömistänsä.
Minä annan tyttärelleni pitovaatteita, liinavaatteita, täydellisen huonekaluston, kuusi lypsävää lehmää, sata tynnyriä suoloja ja neljätuhatta talaria myötäjäisiä. Tyydytkö siihen? Tyydyn, vastasi Penna. Kyllähän hän oli toivonut saavansa paljon enemmän, mutta ei rohjennut antaa kieltävää vastausta.
Mutta ... voinethan suuremmitta vaikeuksitta suorittaa nuo mitättömät tuhat talaria, jotka olen hänelle velkaa? Kenpä tietää! Hän on vaarallinen mies, älykäs, voitonhaluinen ja kostonhimoinen. Janssen on perintö isältäni; jo aikoja sitten olisin käskenyt hänet pois, jollei minulla mielestäni olisi ollut hänelle jotakin korvattavaa.
Ja onnenkalu, jota Gast nyt kantaa kaulassaan, on pieni kuparisormus, joka on kulkenut perintönä Bertelsköldin kreiveillä. Siitä kuulutettiin kirkoissa, että löytäjä saisi 500 talaria löytöpalkkaa, mutta ei ketään ilmaantunut. Tahdotteko tietää vielä jotakin? En, sanoi kapteeni ja aikoi poistua. Kuulkaa kumminkin vielä yksi asia, jonka voitte panna mieleenne.
Ei vähemmästä kuin 15 talarista, mies! 15 talarista ja 1 äyristä, ei hituistakaan sen alle. Piru teidät perii, herra, jos annatte käydä 15 talaria vähemmästä; saatte itse maksaa eron. Sotakamreeri aikoi sanoa jotakin. Teidän ylhäisyytenne ei kenties tiedä, mitä häjyt kielet sanovat rahanvaihetuksista... Vai niin? Mukistaanko? Puhukaa suunne puhtaaksi, herra; mitä ne sanovat?
Kirkolla oli kumminkin ollut tilaisuus parempina päivinä lainata 300 talaria kuparirahaa Turun tuomiokirkolle ja koetti nyt luonnollisesti saada takaisin nämä rahat, joka ei ollut niinkään helppoa. Mahdollisesti velkakirjat olivat hävinneet, mutta vihdoin v. 1727 kirkonasiamiehen onnistui saada rahat ja sai kauniin palkkion avustaan.
Hänen tavallinen mielenmalttinsa oli luopunut hänestä, ja hän tarvitsi aikaa tointuakseen. Kreivi mittaili häntä ylenkatseellisin, musertavin katsein. Te tiedätte, ettei kreivitär suvaitse huolimattomuutta palkollisissaan. Hovimestari totteli koneentapaisesti. Ja nyt, jatkoi kreivi samalla äänellä, tahdon nähdä velkalaskunne. Summa tekee 6200 talaria hopeassa. Siinäkö kaikki?