Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Vaaditko viisautta, rakastatko rikkautta, valtaako haluat, vai lempeäkö ikävöit? Sano sananen vain, Annikkini," lausui Elämä. "Viisautta, valtaa, rikkautta, lempeä! Mitä niillä tekisin! En välitä antimistasi, Elämä!" Annikki nauroi ja heitti kentän kukkia Elämän helmaan. "Etkö Elämältä mitään pyydä? Tyydytkö siihen vain, mitä pyytämättäsi annan?" kyseli Elämä.
Minä annan tyttärelleni pitovaatteita, liinavaatteita, täydellisen huonekaluston, kuusi lypsävää lehmää, sata tynnyriä suoloja ja neljätuhatta talaria myötäjäisiä. Tyydytkö siihen? Tyydyn, vastasi Penna. Kyllähän hän oli toivonut saavansa paljon enemmän, mutta ei rohjennut antaa kieltävää vastausta.
Viimein hän alkoi maksaa minulle puolen pennyä erältänsä, ja teki tätä runsaasti kaksi tuntia, ennenkuin hän vähitellen pääsi shillingiin. "No, silmäni ja jäseneni!" huusi hän sitten pitkän loma-ajan jälkeen, kauhealla tavalla kurkistellen puodistansa, "tyydytkö, jos saat kaksi pennyä lisäksi?" "Minä en voi", sanoin minä; "minä näännyn nälkään".
Olli oli tarkkuudella ja ikään kuin epäillen tarkastellut nuorta vaimoansa, mutta kun hän näki hänen iloisesti hämmästyneen, muuttui hänen muotonsa iloisemmaksi. "Se on sinun ja minun tupani, näethän, minä olen rakentanut sen sinulle, sinua varten ... tyydytkö asumaan siellä?"
Tyydytkö siihen, vai täytyykö minun vielä etsiä toisia jumal'olennoita? Pelkään, että lukuunottamatta Olympoa, jossa olen kuin kotonani, jumalani joutuvat tappiolle sinun jumaliesi rinnalla. Eikö sinulla ole minulle mitään muuta vastaamista? Asettaudu minun asemaani.
Mitäs lupaat?" kysyi Mutkala. "Mitäs vaadit?" kysyi Olli. "Tyydytkö, jos lupaan sulle halsikan viinaa?" "En. Mutta jos rommia lupaat, niin 'se on eri asia, eri papin asia', vastasi Mutkala. "Olkoon menneeksi!" vastasi Olli. "Ja 'niinpä niinkin, perhana vieköön! Minä teen sinut mestariksi". Ja niin sanottuaan otti Mutkala vanhoja rikki-tikkuja arkkunsa pohjalta, ja näytti niitä Ollille.
"En liene tuntematon bysanttilaisille." "Myönnän. Sinä saat arkonina komennettavaksesi kaksi tuhatta miestä illyrialaista jalkaväkeä ja tuhat saraseenilaista ja maurilaista ratsumiestä. Tyydytkö siihen?" "Täydellisesti. "Toiseksi. "Riippumattomuuden keisarista ja sinusta takaa minulle vain se, että Rooma on täydellisesti vallassani. "Tämä koskee myöskin sinun Roomassa oloaikaasi.
"Sinä olet viisaampi kuin neuvon-antajasi, kuningas Arslan; minä en nöyrry sinun edessäsi. Minun Herrani, vaikka hän ei ole Eblis, ei ole hylännyt minua. Minä nauran sinun rangaistuksiasi. Sinun kidutuksiasi minä ylenkatson. Minä sekä vaivun maan sisään että kohoan ilmaan. Tyydytkö nyt vastaukseeni?" "Partani kautta", huudahti tulistunut Arslan, "minä tyydyn vastaukseesi.
"No, keuhkoni ja maksani, tyydytkö, jos saat kolme pennyä lisäksi?" "Minä en pyytäisi mitään, jos voisin", vastasin minä, "mutta minun on niin kova tarve rahaa". "No, go-roo!" Minä olin niin heikko ja väsynyt, että suostuin tähän tarjomukseen, ja ottaen rahat hänen kynnestään, eipä suinkaan vapisematta, lähdin vähän ennen auringonlaskua pois enemmän nälissäni ja janoissani, kuin olin ikinä ollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät