United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
SYLVI. Olen kyllä! Tahdotko koettaa? Pikku Sylvi raukka! SYLVI. No, Viktor, aijotko heittää minua kivellä? VIKTOR. Kivellä? Ei, sitä en tee. SYLVI. Mihinkä sinä sitten vaadit minulta rohkeutta? VIKTOR. Kokonaan toiseen asiaan. Jopa arvaan! Sinä tahdot tietää, uskallanko rakastaa sinua ja tulla sinun omaksesi. VIKTOR. Ei, ei, kuinka voit semmoisia ajatellakaan? Emmehän me saa rakastaa toisiamme.
Kavalasti hänen kimppuunsa karkasit, vaikka taistosille vaadit. Metsärosvo olet, vaikka sanot tietäjä olevasi. Eikä ole sinulla oikean tietäjän lahjoja. Sinullakos ne on? Ei ole minulla, enkä niistä välitä. Mutta isälläni oli, jonka tuhosit. Luulit saavasi hänen tietonsa, mutta mennessään hän ne vei. Et osaa loveen langeta, et tulevia tiedustella, et oikeata taikaa tehdä, niinkuin isäni osasi.
TOPRA-HEIKKI. Oli. MATLENA. Ja ne... Elä suutu, Topra, minä tiedän, että sinä olet rehellinen mies... Mutta ... olivatko ne oikeita rahoja? Tarkoitan, olivatko ne ... oikealla tavalla ansaittuja? TOPRA-HEIKKI. Tiliäkö vaadit? MATLENA. Ei, en minä vaadi mitään... Minä vaan kysyn. Ellet tahdo sanoa, tyydyn siihen.
Hän ymmärsi myöskin, että, jollei haamu pystynyt tähän, asia ehkä pakoittaisi sitä johonkin vaikeaan selitykseen. Mutta haamu istui alas toiselle puolelle takkaa, niinkuin se olisi ollut aivan tottunut siihen. "Sinä epäilet minua", arveli haamu. "Niin epäilenkin", lausui Scrooge. "Mitä todistusta omien aistiesi lisäksi vaadit, että olen olemassa?" "Minä en tiedä", vastasi Scrooge.
ELLI. No, elähän mitään. Vai vaadit sinä palkintoa siitä? EERO. Se on tietty. Palkinnon ja hyvän. Mitäs annat? ELLI. Odotas kun mietin. Niin, oikein, nyt sen jo tiedän. Sinä saat sinä saat sanonkohan? EERO. Sano, Sano! Kuiskaa tuohon korvaan! Saat tyhjää kouran täydeltä. EERO. Eipä ole paljon. Mutta jos tekisin toisen kysymyksen, antaisitkohan siihen paremman vastauksen?
Ja niinkuin Kerttu oli arvannut, ei kapteeni nytkään voinut itkua nähdä, ja Kerttu jo tunsi kuinka se koputtaa häntä selkään: No, no, Kerttu, älä huoli itkeä, nouse istumaan! Kerttu nousi istumaan, ja valtoinansa nyyhkyttäen sanoi: Jos minä sinua johonkin pahaan käskisin, niin tietysti et tarvitsisikaan totella... Mitä siis vaadit minulta? Ei muuta kuin että tulet kotiin.
Semmoisia kärsimyksen merkkejä ei oltu hänessä ennen nähty. Kenraali hämmästyi; meneekö tämäkin hautaan! Hän asettui vuoteen viereen ja sanoi tyynesti ilman mitään moitteen vivahdustakaan: Ymmärrän, sinä uskot samaa kuin muut, mutta minä olen syytön. Syytön!? toisti Sprengtport, ilon sävel äänessä. Oi, todista se! Ja sitä vaadit sinä, jota oma väkesi on kavaltanut.
Tään sanon edeltä: oot tuskin selin sä tähän taloon kääntynyt, kun vaatii taas tänne sydämes, mut eteenpäin sua itsepäisyys ajaa; tuska vartoo sua Roomassa, ja hätä, masennus, et pääse määrääs siellä etkä täällä. Mut täll' en enää neuvoa sua tahdo; vain sanon ennakolta, kuinka käy, ja samoin ennakolta kehoitan sua minuun turvaamaan, jos pahoin käy. Nyt ruhtinaalle puhun, niinkuin vaadit.
Mutta hän ei voinut olla puhumatta, niinkuin häntä olisi vielä voinut saada päätöksessään horjumaan. Hän tunsi sanainsa voimattomuuden, hän kuuli niitten helähtävän tenhottomina lujan päätöksen rautapaitaa vastaan, mutta sittenkin koetteli hän turhaa vaivaa. »Kuule, Kornelia, ajattele toki, mitä sinä vaadit minulta.
Hänestä ei huoli kukaan Venäjällä. Annan puoliso oli muukalainen, ja hänen ystävänsä ovat muukalaisia, jotka ovat syrjäyttäneet oman maan miehiä. Kansa sitävastoin rakastaa Elisabetia, ja jos autamme häntä valtaistuimelle, niin antaa hän meille kaikki mitä vaadimme. Ainakaan ei hän anna kaikkea mitä sinä vaadit, nauroi Hubert, luoden pilkallisen katseen Segebadeniin. Niin otamme väkisin!