Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
"Sinä olet viisaampi kuin neuvon-antajasi, kuningas Arslan; minä en nöyrry sinun edessäsi. Minun Herrani, vaikka hän ei ole Eblis, ei ole hylännyt minua. Minä nauran sinun rangaistuksiasi. Sinun kidutuksiasi minä ylenkatson. Minä sekä vaivun maan sisään että kohoan ilmaan. Tyydytkö nyt vastaukseeni?" "Partani kautta", huudahti tulistunut Arslan, "minä tyydyn vastaukseesi.
"Tässä on teille ratkaiseva päätös: minä ylenkatson teitä, minä kiroan tuota kunniatonta rouvaa, joka on ollut teillä apulaisena. Aukaiskaa ovi ja antakaa minun mennä!" Palkongilla oli toinen nuori mies polvillaan; kyyneleet heruivat hänen silmistään, molemmat kädet oli hän taivasta kohti nostanut, ja hiljaa lausui hän seuraavat sanat: "Siunattu olkoon hän näistä sanoistaan!
Lyökää minua, minä nauran teille, te vääräuskoiset; minä ylenkatson teidän uskoanne! Oli neiti Reginan onni, etteivät hänen sanojaan ymmärtäneet ne, joille ne puhuttiin.
Jospa edes olisitte sanonut minulle suoraan: 'Minä ylenkatson sinua, minä en saata sinua rakastaa enää meistä siis täytyy tulla ero silloin olisin ollut paljon onnellisempi, sillä minä en olisi tuhlannut rakkauttani petturiin; olisin voinut kunnioittaa teitä kuten rehellistä, suoraa ihmistä.»
Minä ylenkatson tuota toista roskaväkeä, sillä minä olen korkeasukuinen". Kaunis oli Aslak siinä seisoessaan pulskeana, korkeana, mustine hiuksineen, mustine loistavine silmineen. "Nyt, Liv", sanoi Aslak katsellen häntä palavalla lemmellä, "eikö ollut totta mitä sanoin että pelkäisit minua?" Hän nauroi katkerasti. Liv oli ääneti. Tämä liikutti häntä kovasti; sillä hän ei voinut sitä aavistaakaan.
"Etkö kuullut mitä sanoin, sinä typerä orja?" sanoi hän kääntyen ritarin puoleen ja puhuen kiihkeästi: "Kerro herrallesi, pakanalliselle sulttanille, että minä yhtä paljon ylenkatson hänen kosimistansa, kuin semmoisen kurjan kumarruksia, joka on hyljännyt uskonsa ja ritarillisuuden Jumalan ja sydämensä lemmityn!"
Sillä sen säästän minä vain vertaisilleni voimassa ja ylpeydessä. KAIKKIVALTA: Olet julma. LYYLI: Olen oikeuden-mukainen. KAIKKIVALTA: Mitkä ovat ... sinun tunteesi ... minua kohtaan ... tällä hetkellä, Lyyli? LYYLI: Ylenkatson sinua sydämeni syvimpään. KAIKKIVALTA: Saatan olla ylenkatsottava. Mutta silloin olen sitä vain hänen tähtensä, jota rakastan toisena taattonani. LYYLI: Häntä vihaan minä.
Ja niin se tällä haavaa onkin: minulla ei ole muuta neuvoa kuin kuolema. Minä kyllä tiedän, että se on häpiällistä, mutta parempi on kuolema, kuin vaivalloinen elämä. Minä olen joka päivä kuin murhaaja. Sitä en kestä. Minä itken yöt kadoksiin, ja siitä syystä minä itseäni ylenkatson.
Kukas sen on sanonut ... sanokaapa herrat, oletteko kuulleet, että minä... Sitä sinä kehut ... sinä olet tyhmä ja ahne ... ja raaka mies... Tuolla lailla se aina alkaa rakentaa riitaa ... nyt sen näette, herrat ... se kun vähänkään juopi ... ja herra hän on olevinaan, vaan renttuherra sinä olet sittenkin. Sinä olet moukka ... minä ylenkatson sinua! Minä käännän sinulle inholla selkäni!
Tämä pärmäliuskanen on sinulle ilmoittava, kuinka pääset minun kappeliini, missä sitä jumalaa niin usein olen täydessä turvassa palvellut. Siinä olevat kuvat jätän sinulle perinnöksi, suoraan sanoen sentähden että vihaan ja ylenkatson sinua hiukkasta vähemmin kuin ketään muuta noista hupsuista raukoista, joitten kanssa minun on täytynyt tähän asti seurustella niinkuin vertaisteni kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät