Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Aukaiskaa ovi, siellä, rehtori Mellilälle! Ovi avattiin. Rehtori tiedusteli, mitä huoneen omistajalle tuli maksaa, ja suoritti sen heti. Nyt saatte oitis muuttaa minun luokseni, sanoi hän Matille, joka näytti tästä olevan kovin kiitollinen; mutta Miina ei tahtonut asiaa oikein käsittää, ja näyttipä siltä, kuin muutto ei häntä oikein olisi miellyttänyt.
Heit' anovasti hän pyys, lian keskeen heittihe maahan, kerjäten, vannottain, nimin mainiten, jos kenen keksi: "Ystävät, aukaiskaa, ei arvelut auta, mun yksin tuonne akhaijien laivain luo nyt lähteä suokaa!
Palvelija kuljetti nyt tarjotinta ympäri pöytää ja jokainen otti kirjeen, jolla oli hänen päällekirjoituksensa. Oli juhlallisen hiljaista ja luulen että me kaikki, sekä vanhat että keski-ikäiset, näytimme yhtä liikutetuilta kuin isäntä itse, ainakin vapisi minun käteni niin, että kirje tuskin siinä pysyi. "Aukaiskaa kirjeenne, olkaa hyvät!" sanoi herra X puoleksi tukahutetulla äänellä.
"Tässä on teille ratkaiseva päätös: minä ylenkatson teitä, minä kiroan tuota kunniatonta rouvaa, joka on ollut teillä apulaisena. Aukaiskaa ovi ja antakaa minun mennä!" Palkongilla oli toinen nuori mies polvillaan; kyyneleet heruivat hänen silmistään, molemmat kädet oli hän taivasta kohti nostanut, ja hiljaa lausui hän seuraavat sanat: "Siunattu olkoon hän näistä sanoistaan!
"Ei miehet, ei naiset nyt itkeä saa, Jo vainoojat saivat juoksun Mut ikkunat, ikkunat aukaiskaa, Ett' tuntisin kevään tuoksun! "Kun tuoksuu metsä ja huminoi, Se on sissille mieluisinta: Taas taistot entiset muistiin soi, Ja vastaiset tajuu rinta; Siks, miehet, haarikka täyttäkää, Niin niistä nyt kiertää taari! Mut, neidot, te nuorille näyttäkää, Mik' on kaatuneen kunniapaari!"
Mutta me kun olimme semmoisessa touhussa, emme malttaneet niin heittää kättä, kun sen kerran olimme saaneet. Jopa yksi pojista huusi täyttä kurkkua: Leikatkaa käsi poikki! Leikataan vaan! sanoimme muutkin. Nyt kuului jälleen ääni: Aukaiskaa, tytöt, pian ovi, avain on suulla, niinkuin näette. He uhkaavat leikata käteni poikki. Samassa kuulimme avainta väännettävän lukossa ja ovi aukeni.
"Ne ovat kuninkaan vihollisia", Villon sanoi, "aukaiskaa niille vasta puolen tunnin päästä ja sanokaa, keitä me olemme. Eteenpäin!" Puolen tuntia myöhemmin, hän pidätti hevostaan sanoen: "Minusta tuntuu, kuin voisimme vähän levähtää. Mitä arvelet tästä ensimäisestä reipastuksesta, Martti ystävä?" "Minä aattelen, François ystävä, että sinä olet salannut minulta nimesi ja asemasi.
»Oi, sa Tähti, Luojan luoma, anna kengät mulle, että ma ehjänä joutuisin kotimaalleni siunatulle.» Antoi Tähti kengät hälle. Keveämmin hän juoksi. Kuolla oli nälkähän. Tuli hyvien ihmisten luoksi. Koputti tupien oville: »Oi, ihmiset armahtakaa! Aukaiskaa, hyvät ihmiset, mua kuolema ajaa takaa.» Aukaisi ihmiset ovensa ja antoivat hälle ruokaa. Kysyivät, ken oli hän. »Oi ihmiset anteeks suokaa!
Paari, jota neljä miestä kantoi, oli peitetty purppuravaipalla. Kuninkaan takana kulkivat Adalgot ja Goto. Adalgot lauloi harppunsa säestyksellä: "Tie, kansat, meille aukaiskaa! Me viime gootit oomme; ei kruunua meill' loistavaa, vaan kuningasta tuomme. Ja keihäin, kiivin pohjoista me kohti samoamme, siks' kunnes Thulen saarelma meress' on vastassamme.
Ketä miellyttääkseni?... Minkälainen ilma on? tuulee, kai. "Ei ollenkaan, teidän ylhäisyytenne! On hyvin tyyni", vastasi kamaripalvelija. Te aina puhutte, mitä sattuu! Aukaiskaa akkuna. Niinpä onkin, tuulee! ja oikein kylmä! Riisukaa valjaista! Liisa, me emme lähde: turhaa oli koristella itseään. "Ja tämä on elämäni!" ajatteli Lisaveta Ivanovna.
Päivän Sana
Muut Etsivät