United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Rakkahimpani," sanoi Thorsen, "älkäät uskoko jokaista henkeä, mutta koetelkaatte henget, ovatko ne Jumalasta! Sillä monta väärää profeettaa on maailmaan tullut." Saara Hurri navahutti nyrkkinsä pöytään ja viskasi Raamatun laattialle. "Lukkari!" äyhkäs hän. "Minä kiroan sinut, sinä olet Jumalan vihollinen!"
"He voivat rakastaa ja vihata aivan mielensä mukaan. "Ja he voivat musertaa sen, joka ei anna heille vastarakkautta." "Oi hallitsijattareni, olin kadulla ja tulen juuri sieltä. "Kaikki kansa rientää kirkkoihin rukoilemaan ja veisaamaan. "He koettavat sillä tavalla lepyttää taivasta. "Minä rukoilen Kairua ja Astartea. "Hallitsijatar, rukoiletko sinä?" "Minä kiroan. "Sekin on rukoilemista."
Aina kun tynnyrin näen, kiristän hampaitani ja kiroan. Sairasko? Voinko auttaa? KATRI. Et voi. Anni tulee avuksesi. KATRI. Ei tarvitse. Saat sinäkin mennä menojasi. HUOTARI. Minusta onkin nyt yksin parasta. Hauskinta yksin harhailla. Niin minustakin. HUOTARI. Taitaa olla sama tauti. Minä luulin, että sinulta on vain jalka poikki. Poika tulee! Yksinkö täällä tynnyri kopisi? Katri kultani!
'Hän on teiltä vienyt rahat, minulta tyttäreni, ainoan lapseni, kaikki, kaikki! Kirottu olkoon hän ja tuhannesti kirottu tyttäreni, se käärme! Kyytä olen minä rinnallani kasvattanut ja nyt se pisti surmahaavan sydämeeni kirotkoon häntä taivas, niinkuin minäkin häntä kiroan. "Karkureja ajettiin takaa, mutta turhaan. Tästä päivin alkoi Pietarin vartalo nähtävästi käydä käyremmäksi.
Se on arvotonta, raukkamaista, inhoittavaa!... Tästä hetkestä saakka tulee minun halveksia teitä, herra kreivi, ja minä kiroan sen päivän, jolloin sydämeni lähestyi teitä... Niin, Karl Gustaf, se on... Vuolaat kyyneleet tukehuttivat sanat hänen huulillaan. Kreivi tuijotti mustalaisnaiseen mykkänä hämmästyksestä ja säikähdyksestä.
"Tässä on teille ratkaiseva päätös: minä ylenkatson teitä, minä kiroan tuota kunniatonta rouvaa, joka on ollut teillä apulaisena. Aukaiskaa ovi ja antakaa minun mennä!" Palkongilla oli toinen nuori mies polvillaan; kyyneleet heruivat hänen silmistään, molemmat kädet oli hän taivasta kohti nostanut, ja hiljaa lausui hän seuraavat sanat: "Siunattu olkoon hän näistä sanoistaan!
Se minua ärsyttää; minä tunnen olevani sidottuna kidutuspaaluun, minä kalistelen kahleitani ja kiroan kohtaloani, joka on saattanut nuoren kotkan variksen pesään! Mistä nämät poistamattomat tunteet ovat syntyneet?" kysyi hän hitaasti astuen eteenpäin.
Mik' uljuus, että minä, Tuon murhatun, tuon armaan isän poika, Jot' ajaa kostoon helvetit ja taivaat, Kuin portto sanoiks sydäntäni puran Ja kiroan ja noidun, niinkuin homsu, Kuin kyökkipiika! Hyi! Työhön, aivot!
Muuta et tarkoitusta ja toivoa suonut sa heille: kuoleman toivon sa soit, tyhjyyden toivon sa soit. Et, avaruuksien valtias, tuumaakaan vapautta runsaudestasi sun luoduilles luovuttanut. Voimasi tunnen ja valtasi nään, sinä Yö lkisyöjä, mutta sun alttarillas en minä uhrata voi, eikä sun kylmää kunniatas minun huuleni laula. Kolmin kerroin ma sun, hengetön Yö, kiroan!
Kyllä, koska hänen tekonsa on seuraus teidän keskinäisestä tuumastanne; pirullinen tuuma! Minä vannon, herra komisarjus, että te olette mitä syvimmässä erhetyksessä, että minä en tiedä tuon taivaallista kaikesta siitä, mitä vaimoni on mahtanut tehdä, että minä olen kokonaan vieras siihen mitä hän on tehnyt ja että, jos hän on tehnyt tyhmyyksiä, minä kiellän, hylkään, kiroan hänet.