Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Vesi on niin kirkasta, että selvällä ja tyynellä ilmalla näkee pohjan melkoisen syvältä. Ja tässä kuultavassa vedessä kuvastelee taivas niin puhtaana, pienet, valkoiset pilvet leviävät kuin kyyhkyiset veden syvyydessä. Kun kesällä on lämmin, näyttävät järvet tummansinisiltä. Kukkuloilla nousee siellä ja täällä keveitä savupatsaita taivasta kohti: ne ovat kuusien peitossa olevain tupien savuja.
Mutta, Tapani, isä ja minä, minne joudumme me? Isäntä ja sinä? Ei, Anna, en jaksa ajatella näitten tupien raunioina savuavan. Me ajamme ne takaisin! Kuuma paikka on edessä, se on varmaa. Tämä on kostoa meidän viimeviikkoisesta kepposestamme. Kolmekolmatta miestä vallottamassa asevarastoa, joka olisi riittänyt kokonaiselle joukko-osastolle!
Synkkä, metsäinen sydänmaa leviää niin pitkälle kuin silmä kantaa. Harjulta kirkon takaa näkyy etelästä päin savuja kohoilevan, kesällä kaskista ja talvella tupien lakeisista, mutta pohjoisessa ja idässä ovat erämaat asumattomat, korkeiden vaarain väliset suot ja notkot kasvavat vain havumetsää, ja honkien rungot ruskottavat yksitotisesti aamun ja illan paisteessa.
Kylän tiet olivat tyhjinä; ihmiset olivat paenneet sadetta tupien turviin, joissa luultavasti takkatulien ääreen kerääntyneinä pakisivat tutkinnossa kuulemistaan kamalista asioista. Sen lisäksi oli liikkeellä tarina, joka monen mielestä teki takkatuliseuran ulkona pimeässä liikkumista hauskemmaksi tarina, joka sittemmin levisi miltei kaikkiin paikkoihin, mihin kulkutauti ulottui.
Taivaalta hän käänsi silmänsä pieniin, himmeisiin valoihin, jotka siellä ja täällä kiiluivat tupien ikkunoista, ja silloin hän tunsi äkkiä, ei vain aavistuksena, vaan järkähtämättömänä varmuutena, että pitkällinen sieluntyö, joka ei vuosikausiin ollut antanut hänelle sekunniksikaan todellista rauhaa, tässä silmänräpäyksessä viimeinkin päättyi.
AILA. Niinkö Ilmari ehätti Immen veljensä uhalla? IMMO. Vielä ei käsissä voitto. Kun oli sampo jauhamassa, Louhi lausui: "Kaada karhu Tuonelan tupien luota!" Seppo kaasi. "Suista suuri Hiisien himokas hauki!" Seppo suisti. "Kynnä kyinen, Käärmehinen Louhen pelto!" Seppo kynti kuin kuningas. Perkasi petoisen pellon Kukkivaksi kultamaaksi, Suori suurimman tekonsa, Voitti immenkin ihanan.
Jotkut pitävät Kustaata hupsunakin, kenpäties vain siksi, että hän oli niin erinomaisen suulas, sillä pohjalaiset eivät koskaan pidä suulasta miestä oikein viisaana. Mutta luvunlasku, se oli Kustaan intohimo, hän laski tiellä käydessään, tupien raheilla istuessaan ja loikoessaan, jopa väliin nukkuessaankin. Asetti alituiseen uusia, oikein »hirmuisia» kysymyksiä ja ratkaisi niitä ääneen laskien.
»Oi, sa Tähti, Luojan luoma, anna kengät mulle, että ma ehjänä joutuisin kotimaalleni siunatulle.» Antoi Tähti kengät hälle. Keveämmin hän juoksi. Kuolla oli nälkähän. Tuli hyvien ihmisten luoksi. Koputti tupien oville: »Oi, ihmiset armahtakaa! Aukaiskaa, hyvät ihmiset, mua kuolema ajaa takaa.» Aukaisi ihmiset ovensa ja antoivat hälle ruokaa. Kysyivät, ken oli hän. »Oi ihmiset anteeks suokaa!
Oli rauhallinen, lauha kesäyö; kuu paistoi kirkkaasti; Juho pysähtyi ja mietti. "Mitähän jos sen löytäisin! mikä minua estää menemästä takaisin sitä etsimään!" Hän kääntyi ja kulki vakavin askelin eteenpäin. Tie oli pitkä, mutta sillä oli päämäärä, elämän onni, sormus! Miten tyyntä oli syvissä saloissa, ja kuitenkin tuntui vielä hiljaisemmalta, kun tie kulki nukkuvien kylien ja tupien ohitse.
Huomasinpa silloin senkin, etteiwät nuot turwe=tupien asukkaat olleetkaan mitään maanalaisia konnia ja ihmiskunnan hylkyjä, waan oikeita, sydämellä ja sielulla warustettuja ihmisiä, jotka woiwat tuntea, iloita, surra ja kärsiä, aiwan niinkuin mitkäkin howien rikkaat asukkaat.
Päivän Sana
Muut Etsivät