Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025


GREGORIO. Jos teitä miellyttää, niin tehkäät minusta paikalla ruumis. GIOTTI. Sen tehköön laki ja pyövelin kirves. GREGORIO. Heitä tervehdin. CLAUDIO. Gregorio, miksi teit tämän kauhistavan työn? Miksi tahdoit murhata sun herras? GREGORIO. Mun sisustani, kiukkuinen kuin kyinen luola, ei voinut sulattaa häpeätä, jonka mulle saattoi hyvin ansaittu kuritus teidän kädestänne.

Tuon kirjeen mulle töykkäät katseella Niin töykällä. Jos suvisanomia, Niin ensin hymyile; jos talvisia, Hymyile yhä! Puolisoni käsi! Tuo kyinen Rooma viekkaampi on häntä; Hänt' uhkaa vaara. Puhu, mies; sun kieles Voi taittaa kauhun, joka lukiessa Mun tappaa voisi. PISANIO. Lukekaahan, rouva, Niin näette, kuinka mua, kurjaa miestä, Ivainen onni seuraa.

Niin tiedän siis ken olen, ja mille tästälähin näyttää elämäni juoksu. Mutta mihin jouduit, tyttö? Ellös harhailustas metsissä nyt pidentäkö enään, vaan kanssani kotihimme käy, ja koska astumme huoneesen, niin katsantomme elköön kannelko, mitä tapahtunut on, ei ensinkään, vaan olkoon muotomme iloinen ja viaton, vaikka kuohuis povessamme kyinen kulju.

Ilmarisen ensimäisen ansiotyön määrittelee Pohjan akka näillä sanoilla: »Kyinen pelto» on loogillinen ymmärrys, sillä sen on »Hiisi ennen kyntänyt», se on alussa ollut itsekkyyden ja pahan palveluksessa ja saanut siltä kasvuvoimansa; sitten on kyllä Pohjan »oma poika», ihmisen personallinen minä sitä »kyntänyt», koettanut sitä hyötyyn ja hyvään päin kasvattaa, mutta heittänyt työnsä kesken, koska ei ole kyennyt sitä loppuun viemään.

AILA. Niinkö Ilmari ehätti Immen veljensä uhalla? IMMO. Vielä ei käsissä voitto. Kun oli sampo jauhamassa, Louhi lausui: "Kaada karhu Tuonelan tupien luota!" Seppo kaasi. "Suista suuri Hiisien himokas hauki!" Seppo suisti. "Kynnä kyinen, Käärmehinen Louhen pelto!" Seppo kynti kuin kuningas. Perkasi petoisen pellon Kukkivaksi kultamaaksi, Suori suurimman tekonsa, Voitti immenkin ihanan.

Tämä pelto on nyt kynnettävä »ilman auran astumatta», ymmärrys puhdistettava niin ettei jälkiäkään näy, ja voima siis ylhäältä otettava. Ilmarinen ei ole neuvoton. Hän on tavannut korkeamman itsensä, hän saattaa vedota siihen niinkuin ihminen, joka uskoo ja tietää, että hän voi hengessään keskustella Jumalansa kanssa; hän kysyy heti Pohjan neidiltä: mitenkä nyt kyinen pelto on kynnettävä?

Hiihtämällä Hiiden hirvi eli kyntämällä kyinen pelto, vastaa Kalevala. Mitä tämä kuvaa? Sen ymmärrämme, jos muistamme, mikä on päivä- eli valvetajuntamme oleellisin, niin sanoaksemme itsetietoisin, itseämme lähinnä oleva ominaisuus: mikä muu se olisi kuin järkemme, ymmärryksemme, ajatuksemme!

Ilmarisen tehtäväksi määrätään kyntää kyinen pelto, suistaa Tuonen karhu ja tuoda Tuonelan hauki Tuonelan joesta, Lemminkäisen taas hiihtää Hiiden hirvi, suistaa Hiiden ruuna ja ampua Tuonelan joutsen.

Ja kyllä ajatuksemme on kuin Hiiden hirvi, kyllä loogillinen ymmärryksemme korkeammalta kannalta kuin kyinen pelto. »Hiihtää Hiiden hirvi» merkitsee oppia ajatustaan hillitsemään. Hiiden hirvi on nopsajalkainen mikä on ajatusta nopeampi? Se on hiihdettävä, maisema on siis talvinen kuinka kylmä ja välinpitämätön, kuinka sydämestä riippumaton ajatus saattaa olla!

Kuin Väinämö nuori lasket vain päin unten ja toivojen saarta, näät vain pilvissä impyen ja katselet Pohjan kaarta mut ilkeä lappi sun yllättää, on noidalla nuoli kyinen ja kohta on laineilla musta jää ja essäsi syksy syinen.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät