United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siis, Pisanio hyvä, Jok' ikävöit, kuin minä, herraas nähdä; Jok' ikävöit et sentään, et kuin minä Mut toki ikävöit, jos heikomminkin Oi! et kuin minä, jonka ikävällä Ei määrää, rajaa sano, puhu joutuun Oi! lemmen uskotuisen tulis täyttää Niin kuulon solat, että suupuis aisti Kuink' etääll' on tuo siunattu Milford; Ja miksi Walesill' oli onni saada Semmoinen satama?
Ja pahimmin sa vihollista löit, kun kipeimmin sa kotiis ikävöit. Niin lakkas sota. Kotiin korpehes sun paloi ikävästä sydämes. Sa hiihdit läpi korven, kenttäin aavain. Mut pahemmin kuin polton sodan haavain sa tunsit peloittavan aavistuksen. Sa tulet. Pihan hankiin vajonneena sa löydät.
Tulittehan kumminkin, puhkesi hänen suustaan. Hän auttoi nuttua patruunin päältä. Sinä minua jo ikävöit? hymyili patruuni. Minua niin kauheasti peloittaa. Olen kaiken päivää ollut semmoisessa tuskassa. Sitä illallista eukkoako pelkäät? Tulkoonpas hän vielä kerran, niin lyön häneltä niskat poikki tällä kepilläni.
Hymyillen armossaan Kätehen otti ruhtinas Nadeschdan Ja ihanattaren Hän kummastuneen ukon tykö saatti; "Miljutin, orjani Sä uskottu, mä laulurastaan sulle Leivostas tarjosin, Ja kuvan kultaisen puu-kuvastasi! Mun lahjain hylkäsit, Tytärtäs, orjatarta, ikävöit sä; Kas ruhtinattaren Sinulle orjattarestasi annan."
Petronius seurasi häntä jonkun aikaa ja virkkoi vihdoin: "Sanopa minulle kerran suoraan äläkä puhu kuin hurjapää, joka on antautunut mielikuvituksen valtaan ja turhanpäiten kiduttaa itseään puhu järkevän miehen kieltä ja vastaa ystävällesi: vieläkö sinä todella yhtä kiihkeästi ikävöit tuota Lygiaa?"
Siellä saisit olla sivistyneitten ihmisten seurassa ja lukea kirjojakin, joita täällä niin ikävöit. SELMA. Mutta tuota ! NIILO. No mitä arvelee? SELMA. Mutta mitä mamma sanoo? NIILO. Hm. Eiköhän häntä saane tuumaan taipumaan. SELMA. Tehkää kuten paraaksi katsotte, isäni. Minä tottelen kaikessa tahtoanne. NIILO. Minä koetan parastani... Mene nyt, ettei mamma suutu. VII:s KOHTAUS.
Onhan se vähän, vastasi Aliina. Mitä sinä ikävöit? Minä lähtisin tästä mielelläni jonnekin, vaikka ensiksi kansanopistoon syksyllä, jos saisin sen verran varoja. Jospa se isäsi antaa, kun puhut sille. En mene pyytämään isältä, sanoi Aliina jäykästi.
Mutta sitten hän kuoli enkä minä enää sinusta saanut kuulla, ainoastaan että sinä kävit vankilassa, ja kun näin sinut kerran kadulla, vaan sinä et nähnyt, rupesi minusta näyttämään että sinä olet niin yksin ja ikävöit, ja minä silloin luulin että nyt jo voin olla sinun lähelläsi tavallisena ystävänä ja toverina, ja kun sitten tapasin sinut taas kerran kadulla keksin minä ranskan tunnit.
Herää mielessä epämääräinen halu sinne tullaksesi, niinkuin ennen lasna ollessa ikävöit pilven longalle istumaan. Kuta kauemmin sinne katsot, sitä enemmän unohtuu ympäristö, ja sen ihanuus ja kaiho täyttää rinnan. Painu mieleeni valokuva korkeuksien maasta. Mahtanen aina sinne ikävöidä, enkä koskaan sinne ikävöimästä lakata. YL
Vaaditko viisautta, rakastatko rikkautta, valtaako haluat, vai lempeäkö ikävöit? Sano sananen vain, Annikkini," lausui Elämä. "Viisautta, valtaa, rikkautta, lempeä! Mitä niillä tekisin! En välitä antimistasi, Elämä!" Annikki nauroi ja heitti kentän kukkia Elämän helmaan. "Etkö Elämältä mitään pyydä? Tyydytkö siihen vain, mitä pyytämättäsi annan?" kyseli Elämä.