United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Matasunta astui hämmästyneen näköisenä kynnyksen yli. "Aspa", huudahti hän, "sinä olet saanut tämän kauniiksi hurmaavaksi " Afrikatar pani tyytyväisenä kätensä rinnoilleen ja kumarsi syvään. Morsian syleili häntä ja kuiskasi: "Sinä tunsit sydämeni ja unelmani. "Mutta", jatkoi hän syvään hengittäen, "täällä tuntuu tukahduttavalta. "Tuliset kukkasi huumaavat."
Ja mitä minun soitostani apua? Laula, mitä näit, kerro, mitä kuulit, tulkitse, mitä tunsit, soita heille, mitä sydämesi sykkii! Minäkö? Sinä! Ja neito nousi ja lähti, kirposi llokiveltä, ja lauloi laulut, soitti säälinsä sävelet, kertoi ja kuvasi, sai sadat liikkeelle sydämet, tuhansissa tuntehet sytytti.
Sinä, jota ei kuolema tapaa, sinä ääretön, pohjaton, vapaa, sinä, jonka on pitkäisen nuolet, oi, näe toki poikasi huolet! Olen syntyä Sun sekä juurta, ikihengen heimoa suurta, ja sen luomisen mahtavan innostuksen, jota itse sa tunsit, kun maailman loit, sen tunnen ma myös sekä uskalluksen, min suuria toimia varten soit.
Ja pahimmin sa vihollista löit, kun kipeimmin sa kotiis ikävöit. Niin lakkas sota. Kotiin korpehes sun paloi ikävästä sydämes. Sa hiihdit läpi korven, kenttäin aavain. Mut pahemmin kuin polton sodan haavain sa tunsit peloittavan aavistuksen. Sa tulet. Pihan hankiin vajonneena sa löydät.
Sillä minä, vanha syntinen, en saata pidättää kyyneliäni.» Silloin minut valtasi ikäänkuin aavistus, minä pistin sormeni ämpäriin ja piirsin kalan. Mutta mies virkkoi: »minunkin toivoni on Kristuksessa.» »Tästä merkistäkö minut tunsit?» kysyin. Hän vastasi: »niin, ja rauha olkoon kanssasi!» Rupesin nyt urkkimaan häneltä asioita, ja se kelpo mies kertoi kaikki.
Täytyikö sen niin päättyä! Sen, mikä alkoi molemminpuolisella vastarakkaudella. Minä en alussa tuntenut vastarakkautta. Mitä sinä tunsit kaikkein ensiksi minua kohtaan? Kammoa. Sen ymmärrän. Vaan miten sinut sittekin voitin? Sinä olit niin hurmaavan kaunis. Silläkö yksinään? Sano suoraan, Alfred. Silläkö vain? Ei yksistään sillä; vaan siinä oli sivussa muutakin. Minäpä aavistan mitä siinä oli!
Vai niin! Eikö siis ole totta että sinä viisi vuotta sitten, jolloin tuskin tunsit Jooseppia, lankesit hänen kaulaansa, niin että hänen täytyi viedä sinut mukanansa Hochjoch'in yli ja kantaa sinua kun muka et jaksanut käydä? Eikö ole totta että sinä pidät häntä verkoissasi aina siitä asti, jotta teitä ihmisten kesken aina mainitaan yhdessä?
Ethän osannut etkä tahtonut koskaan salata etkä peittää mitään etkä olla muuta, kuin mitä olit tiesin aina, mitä ajattelit ja tunsit joka teki olon kanssasi turvalliseksi ja suhteemme suoraksi. "Olemme oikeastaan vanhat tutut", sinä sanot, ja kätesi ote on luottava ja luja niinkuin toverin. "Missä herrasväki on tutustunut?" kysyy joku herroista.
"Sinä näit hänet ... sinä tunsit hänet?" kuiskasi viimein Saulus miltei arasti. "Minä olin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti", vastasi Johannes harvaan, "minä lepäsin hänen rinnallaan iltaa ennen hänen kuolemaansa ja vastaanotin hänen viimeiset rakkaudensanansa... Mutta sinäkin, veljeni, olet kerran maistava hänen rakkautensa suloisuutta..."
Et liene voinut unhottaa sitä tuskaa, sitä kärsimystä, minkä tunsit sinä kauheana yönä, jona istuit yksin hänen vuoteensa vieressä ja näit hänen kuolevan; et liene voinut unhottaa, kuinka kärsit seisoessasi hänen avoimen hautansa reunalla, ja omatuntosi sanoi sinulle, että olit syyllinen hänen kuolemaansa".