Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Sinä, jota ei kuolema tapaa, sinä ääretön, pohjaton, vapaa, sinä, jonka on pitkäisen nuolet, oi, näe toki poikasi huolet! Olen syntyä Sun sekä juurta, ikihengen heimoa suurta, ja sen luomisen mahtavan innostuksen, jota itse sa tunsit, kun maailman loit, sen tunnen ma myös sekä uskalluksen, min suuria toimia varten soit.
"Näytä nyt, ehtiikö se ja eikö se varasta." "Enkä minä se maksaa niin paljo." "Viisi markkaa, onko se paljo? Sano suoraan, että sinä et uskalla ja sillä hyvä." "No jos se nyt niin uskalluksen päälle käy, niin kyllä minä poika uskallan", sanoi Matti mahtavasti ja kaivoi kukkarostaan viisimarkkaisen.
Ystäväni, te Rajoille joukkojen luo joutukaa Ja sydämmien pätsiin tehkää tulta, Ett' uskalluksen liekki lekottaisi, Ja sanokaa: jo tietäjä on tullut. Vaan viivy, Zuur! Siis vannot tyttäresi, Ihanan Kosbin, mulle antaaksesi? ZUUR. Sun vaimoksesi? Niin kuin puhuttu. Kas tuossa käsi. EGLON. Liittoon ikuiseen Näin Moab yhdistyy ja Midian. ZUUR. Jos sallii Baalak sen.
Jaako ... anna minun vielä olla näin ... niinkuin ennenkin... Minulla ei nyt ole rohkeutta... Sitte myöhemmin vasta, kun itse olen saanut tuntea ja kokea, mitä ero sinusta merkitsee... Johanna, luuletko sitte uskaltavasi...? Kyllä varmaankin! Luulen, että kaipaus ja ero piankin antavat minulle tarvittavan uskalluksen ja rohkeuden kestämään mitkä vastukset tahansa... Luota siihen!
Tien läpi ihmissielun näin kerran käytyäs, hartahampana eloon päin jatkat etsijän-retkeäs, kuulet rinnasta kallion kutsut pyhät auringon, saat elon hurman ja uskalluksen silmistä sfinksin, Arvoituksen. Kuolinrippi. Jo sieluni rauhaan halaa, jo saanen, Herra, ma armos sen! Yks tähti yössäni palaa: sun lupaukses vakainen.
Mutta pian huomasi hän myöskin sen suuren eron, mikä oli hänen toimettoman katumuksensa ja Daavidin syvän uskalluksen, luottamuksen ja turvaantumisen välillä Herraan, elävään Jumalaan. Vasta nyt alkoi hänelle selvitä elämänsä suurin erehdys, se nimittäin, ettei hän koskaan ollut tuntenut eikä tunnustanut minkään korkeamman voiman tarvetta elonsa purtta johtaessa.
En pelkää! huutaa Jouko kuin raivoissaan. Nyt en pelkää mitään, nyt se ei enää uskalla! Oudoksuen häntä hänen äitinsä katselee. Mutta Jouko rientää saman voiman ja uskalluksen kantamana uhrivuorelle päin. Hän juoksee niityn yli, poikkeaa polulle, jonka ainoastaan hän ja hänen isänsä tuntee ja joka vie vuoren syrjää ja järven rantaa pitkin taikamajalle niemen nenään.
Heidän ystävänsä olivat Roman kristityt, jotka olivat lähteneet Apostolia vastaan Tres Tabernaesen ja Forum Appiihin asti. Näitten lempeästä tervehdyksestä molemmat ystävät "kiittivät Jumalata ja saivat uskalluksen". Ja nyt kuului kaukaa kaupungista humajava kohina, Roman miljonain asukasten astunta ja kivikaduilla liikkuvien rattaiden ratina.
Päivän Sana
Muut Etsivät