Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Mutta sinä tunsit häntä niin vähän, sanoin houkutellakseni tätiä kertomaan enemmän. Tarpeeksi, tietääkseni, sanoi hän vain lyhyesti. Täti oli isän eläessä ollut meillä vain erään kerran. Sen oli äiti kertonut. Mutta äiti ei kertonut sitä, mitä Kaisa kerran. Hän oli puhunut äidistä ja siitä, miten rakkaita sisaruksia äiti ja täti olivat pieninä.
Kukat tuon pienen pirtin lasiruudun takana viihtyivät hyvin, ja jos tulit sen sisään jonakin pyhä-aamuna, kun Torger otti viulun seinältä ja soitti virren ja Kari juhlavaatteissa istuin veisaamassa, niin tunsit kai siellä olevan hyvä olla. Ensimmäinen suru, joka heitä kohtasi, oli se, että heiltä kuoli pieni vuoden vanha tyttö.
Avajat akkunasi: sisään käy keväinen pihkantuoksu, linnunlaulu, veet välkkyy, loistaa luonnon suuren taulu, maat, metsät, joissa päivä himmentäy. Iloitset kedon kukka-ihmehistä, jäät niiden eteen kauan ihaillen, saat ilon yrteistä sa pienimmistä, ne tunsit päivinä jo lapsuuden.
Kun tunsit talohon tulla, Niin tunne talossa olla; Ei meillä surulla syöä, Ei eletä huolen kanssa Maitotiinu on tietyssäsi, Piossasi piimäpytty Voivatinen vallassasi. Voi veikko, mitä vetelet. Käkesit käkösen tuoa, Kuletella kukkulinnun, Tuoa maalta maan parahan, Veeltä valkian valita; Ei käki kätehen saanut, Kukkulintu kumppaliksi, Veelt' et valkiita valinnut, Tuonut maalta maan parasta.
Ja ma, ken maannut vuotta viisisataa täss' olen vaivassa, nyt vasta tunsin tyyssijaan parempahan tahdon vapaan. Siks tunsit, että järkkyi maa, ja Herraa ylisti kautta vuoren sielut hurskaat, hän että heidät pian kutsuis kotiin.» Näin hän; ja koska janon mukaan juoman on nautinto, en sanoa ma saata, se mulle minkä teki mielihyvän.
Ah, hyvin muistan ma sun: laulusta linnut ja tuoksusta kukkaset kaikki sa tunsit, maan madot tunsit sa myös, tiet jumin kaarnassa puun. Niin liki suuren luonnon äidinkättä sa kuljit, että sa seurata voit, kuinka se hoivas ja loi, niin liki Häntä, jok' on elon kaiken kehto ja hauta. Luonnon hengityksen tunsit sa kasvoillas.
Oletko antanut hänelle saatavansa, Bonthron?" Hirviö kohotti kirveen, joka hänellä yhä vielä oli kädessään ja oli sillä sivaltavinaan. "Hyvä on. Mistä tunsit oikean miehen? tää yö, on minulle sanottu, on pimeä". "Näöstä sekä äänestä, vaatteista, astunnasta ja vihellyksestä". "Jo riittää, mene tiehes!
Olkaa hyvä ja yhdistäkää Hovingin kanssa. Kiitos! Hyvä. Arvaatko, kuka minä olen? Vai niin, vai tunsit sinä heti äänestä. Kuule, Alma hyvä, onko veljesi kotona? Mitäkö minä hänestä? Niin, minä aijoin pyytää teitä molempia tänne, kun minulla on niin ikävä. Mitä sanot? Kyllä, kyllä Aksel on kotona, mutta hän istuu ja kirjoittaa. Ei hänellä ole aikaa minun kanssani. Ja kohta hän menee pois.
Ne kaikki tämän talosen, tämän sulhon kyntämiä, kyntämiä, kylvämiä. "Neitokainen, nuorukainen! Tuota nyt sanon sinulle: kun tunsit talohon tulla, niin tunne talossa olla! Hyvä tääll' on mutson olla, kaunis kasvoa miniän, piossasi piimäpytty, voivatinen vallassasi. "Hyvä täss' on neien olla, kaunis kasvoa kanasen.
"Tiedätkö, että mitä tänä iltana olen kuullut, Agnes", sanoin minä, "näyttää kummallisella tavalla olevan osa siitä tunteesta, jolla katselin sinua, kun ensi kerran näin sinut jolla istuin sinun vieressäsi ensimäisinä koulupäivinäni?" "Sinä tiesit, ettei minulla ollut mitään äitiä", vastasi hän hymyillen, "ja tunsit hellyyttä minua kohtaan". "Enemmän, kuin sitä, Agnes.
Päivän Sana
Muut Etsivät