United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Myöhä on jo: hyvää yötä! ROMEO. Jos ei mua kutsuis riemu riemujen, Nyt sinust' ero oisi tuskainen. Hyvästi! Neljäs kohtaus. Huone Capuletin talossa. CAPULET. Niin onneton on laita, ett' ei ole Meill' aikaa ollut päättää Juliasta Hänelle, nähkääs, Tybalt oli kallis; Ja mulle myös: niin, kaikki kerran kuollaan. On myöhä jo, hän kamariins' on mennyt.
Monest' uljahast' asunnosta Tuli liekitsee, ilo soi, Hän huomaavan sit' ei näytä. Ohi rientävi, minkä voi. Kylän äärihin saapuu hän jo. Pimeys hänen on edessään, Pimeästäpä kaukaa loistaa Valo metsästä yksinään. Se välkkyvi, kuin luo kutsuis. Hän kutsua noudattaa: Maja pieni se on, väki siellä Juur' hartauttaan lopettaa.
Ja vuotan, milloin kellot sois Ja kutsuis juhlaisaan: Jos kelloiss' ois: "nai pois!" "nai pois!" Niin sepän ottaa saan. Mut jos ne soi: "ehei" "hohoo!" Ei kestä rakkaus tää, Se vastaisiss' ei luja oo, Ja seppä silloin jää. Mik' ilo niin, jos rovastiin Sen tiedon viedä vois, Ett' tarkkaan kuulin silmät kiin, Mut kellot soi: "nai pois!" Ja hei, pojat! kerronko lainkaan? Ja hei, pojat, enpä vainkaan!
Ja ma, ken maannut vuotta viisisataa täss' olen vaivassa, nyt vasta tunsin tyyssijaan parempahan tahdon vapaan. Siks tunsit, että järkkyi maa, ja Herraa ylisti kautta vuoren sielut hurskaat, hän että heidät pian kutsuis kotiin.» Näin hän; ja koska janon mukaan juoman on nautinto, en sanoa ma saata, se mulle minkä teki mielihyvän.
SANANSAATTAJA. Jutellaan julki, tottako, en tiedä, Ett' yhdess' Aufidion kanssa Marcius Nyt Roomaa vastaan käy, ja koston vannoo Niin täyden, että kaikkia se kohtaa Nuoremmast' alkain vanhimpaan. SICINIUS. Niin aina! BRUTUS. Kujetta vaan, jott' arat kotiin kutsuis Tuon hyvän Marcion taas! SICINIUS. Niin, siinä juoni. MENENIUS. Ei luultavaa se ole.
Emmepä kätkentään jalon Hektorin käy toki varkain tehdä sit' eihän voi, niin ettei tiedä Akhilleus, sill' emo päivät, yöt pojan luon' yhä pyörivi siellä. Mutta Thetiin jos nyt kuka kutsuis taivahisista mielevän neuvoni kuulemahan, ett' aika Akhilleun Hektor on luovuttaa Priamolle ja lunnahat ottaa!"
Aamulla lähetän ROMEO. Kautt' autuuteni JULIA. Tuhansin hyvää yötä! ROMEO. Tuhansin pahaa, miss' ei valos myötä. Tie armaan luo, kuin koulusi' eron hetki, Mut armaan luota, niinkuin kouluun retki. JULIA. St! Romeo! Oispa metsämiehen ääni, Mi tänne kutsuis taas tuon jalon haukan!
Ja minä, laulut lehtoin toisten taitain, tuon tunnen niinkuin oma kutsuis maa, soi helke hillebardein, rautapaitain, ritarit rientää, liput leimuaa, ne yli ryntää elon, kuolon aitain, ne pois kuin rautamyrsky ratsastaa, ne nousee, mennen merta, maata pitkin, Tavastit, Kurjet, Hornit, Flemingitkin. Ah, Catharina! Enää en ma kestä, lupauksen rikon, jonka Sulle tein. Mua ällös epää, enää ällös estä!
Ja ma, ken maannut vuotta viisisataa täss' olen vaivassa, nyt vasta tunsin tyyssijaan parempahan tahdon vapaan. Siks tunsit, että järkkyi maa, ja Herraa ylisti kautta vuoren sielut hurskaat, hän että heidät pian kutsuis kotiin.» Näin hän; ja koska janon mukaan juoman on nautinto, en sanoa ma saata, se mulle minkä teki mielihyvän.