Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Heleena uskalsi huomauttaa itse kuningatartakin tästä; mutta siihen sijaan, että tämän närkästynyt mieli olis asettunut, hänen harminsa vielä enemmin kiihtyi nähdessään nuorukaiset. Heleena, joka tiesi kuinka armahtamaton kuningatar oli tällaisten nuorison hairausten suhteen, kävi sitä katkerammalle ja ikävämmälle tunnolle, se kun häiritsi hänen hartauttaan jumalanpalveluksessa.
Kun laulu herkeni, sulkeusivat kaapin ovet, esirippu vedettiin taasen eteen, ja ritari, polvillaan alttarin edessä, saattoi nyt häiritsemättä jatkaa hartauttaan sen pyhän jäännöksen kunniaksi, jota juuri oli hänelle näytetty.
Monest' uljahast' asunnosta Tuli liekitsee, ilo soi, Hän huomaavan sit' ei näytä. Ohi rientävi, minkä voi. Kylän äärihin saapuu hän jo. Pimeys hänen on edessään, Pimeästäpä kaukaa loistaa Valo metsästä yksinään. Se välkkyvi, kuin luo kutsuis. Hän kutsua noudattaa: Maja pieni se on, väki siellä Juur' hartauttaan lopettaa.
Muutamat sanovat hänen silloin kirjoittavan sisarelleen, Holsteinin herttuattarelle hän tarvitsee viikon päivät yhtä kirjettä kirjoittaakseen. Toiset sanovat hänen silloin hartauttaan harjoittavan. Oli miten oli ... te laitatte niin, että pääsen kuninkaan telttaan siihen aikaan... Nuori sotilas ei virkkanut mitään. Ymmärrän teidät. Se voisi herättää huomiota. Olkaa huoleti!
Pompeijin Isistemppelissä oli sekä roomalaisia että kreikkalaisia pappeja, joilla ei ollut aavistustakaan jumalattaren entisten palvojien kielestä tai tavoista. Ja kunniakkaitten kuninkaitten jälkeläinen varmaankin, näennäisesti syvää hartauttaan osottaessaankin, salaa nauroi niitä tyhjänpäiväisiä leikittelyjä, jotka muka jäljittelivät tuon hehkuvan ilmaston juhlallista ja vakavaa Isispalvontaa.
Nämä harjoittivat hartauttaan uskollisesti useampia kertoja päivässä. He seisoivat ensin hetken paikallaan, pää käännettynä Mekkaa kohden, silittivät kämmenillään kasvojaan, katsoivat kankeasti käsiinsä, ikäänkuin olisivat niistä jotain lukeneet, suuntasivat katseensa milloin oikealle milloin vasemmalle ja lankesivat ehtimiseen kuten komennon perästä kasvoilleen.
Armollisesti luo katseitaan hän mielellä iloisella kansaan, mi sulaa hartauttaan hänt' tahtoisi kanniskella. Sankari saapui Torniohon; saa sielläkin hauskaa myötä: Tääll' on se paikka, miss' auringon tapa paistaa on päivää ja yötä. Ethän vielä siis Sinäkään pois hennone Pohjolasta? Seutumme luopuis ei ikänään Sun valostas kirkkahasta! Pariksi päiväksi jäätävä on näin sankarin Pohjan maille.
Hän muistutti omaa tunnettua ja koeteltuakin hartauttaan kuninkaan asian puolesta, viitaten siihen, että sen vaikutus saattoi laajentua ja vahvistua naimisliitosta Ardenvohrin perillisen kanssa.
Samalla he mutisevat epäselvästi jotakin, jota ei tarkinkaan korva voisi eroittaa; ja välin taasen makaavat, kasvot maahan peitettyinä. Tämmöistä pokkuroimista voi sitten kestää tuntikausia. Auringon palvelijat harjoittavat hartauttaan seuraavalla tavalla.
Hän tuolla kahden hurskaan isän kanssa Taivaisiin mietteisiin on vaipuneena Ja minkään maallisen ei toimen salli Nyt pyhää hartauttaan häiritä. BUCKINGHAM. Palaja, hyvä Catesby, sano, että Minä ja määri sekä raatimiehet Asiass' ylen tärkeässä, joka Ei koske vähempää kuin yhteishyvää, Tulimme tiedustamaan herttuan mieltä. CATESBY. Sen heti hälle ilmoitan.
Päivän Sana
Muut Etsivät