United States or Nigeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
BENVOLIO. Samoissa Capuletin juhlapidoiss' Illastaa hempus, kaunis Rosalina, Ja muut Veronan kaunottaret kuulut. Käy sinne, vilpittömin silmin vertaa Johonkin toiseen muotoa tuon armaan, Niin korpiks joutsenesi luulet varmaan. ROMEO. Jos silmän' hurskas usko totuutta Noin pilkkaa, liekiks kyyneleeni tulkoot, Ja kosk'ei kuolleet itkun virrassa, Nuo kirkkaat harhalaiset tuleen kuolkoot!
JULIA. Tuo tänne! Pelvost' älä puhu mulle! LORENZO. Tuoss' on se! Ole päätöksessäs luja Ja onnellinen! Munkilla nyt oiti Miehelles kirjeen laitan Mantuaan. JULIA. Suo, lempi, voimaa! Voima avun tuo. Hyvästi, kallis isä! Toinen kohtaus. Huone Capuletin talossa. CAPULET. Nuo kaikki kutsu, joiden tuoss' on nimet.
Huone Capuletin talossa. KREIVINNA CAPULET. Miss' on mun tyttäreni! Kutsu häntä. IMETT
Kah! Luulen näkeväni langon haamun; Hän Romeot' etsii, joka raukan ruumiin Seivästi miekan kärkeen. Seis, seis, Tybalt! Ma tulen, Romeo! Sun maljas juon. Neljäs kohtaus. Capuletin sali. KREIVINNA CAPULET. Tuoss' avaimet; tuo mauksia lisää. IMETT
Nyt varmaan alla heisipuun hän istuu Ja toivoo että kultans' ois se marja, Jost' immet naurain kahdenkesken kuiskaa, Hyv' yötä, Romeo! Rullasänkyyn lähden; Tää kenttävuode liian kylm' on mulle. No, lähdetäänkö! BENVOLIO. Lähdetään! On turhaa Sit' etsiä, ken löytyä ei tahdo. Toinen kohtaus. Capuletin puutarha. ROMEO. Se naarmaa nauraa, jok' ei haavaa tunne. Se itä on, ja Julia aurinko!
BALTHASAR. Vain ystävä, ken hyvin teidät tuntee, LORENZO. Jumalan rauha! Mikä soihtu tuolla Luo turhaan valoansa madoille Ja sokeille pääkalloille? On niinkuin Se oisi Capuletin haudassa. BALTHASAR. Niin onkin, pyhä isä. Ystävänne Ja herrani on siellä. LORENZO. Kuka? BALTHASAR. Romeo. LORENZO. Pitkänkö ajan? BALTHASAR. Puolisen jo tunnin. LORENZO. Käy hautaan kanssani. BALTHASAR. En tohdi, isä.
En vihaa, pyhä isä, näethän sen: Myös vihamiehen' eestä rukoilen. LORENZO. Puhu suoraan: mutkainen jos tunnustus, Niin mutkainen on myöskin vastaus. ROMEO. Siis suoraan: sydämmestä lemmin mä Kaunista Capuletin tytärtä. Hän mua lempii, niinkuin häntä minä; Vain puuttuu, että pyhään liittoon sinä Meit yhdistäisit.
Pahaa luulen, Jotakin tähtiin vielä peittynyttä, Mi tän yön kemuill' alkaa katkerasti Tuhoista kulkuaan, ja jonkun julman, Verisen äkkisurman kautta päättää Eloni kurjan, rintaan kätketyn. Vaan Hän, jok' ohjaa retkeni, Hän hoitaa Myös purjeitani. Matkaan, veikot hauskat! BENVOLIO. Nyt rummut soimaan! Viides kohtaus. Sali Capuletin talossa.
Kolmenhan tunnin päästä Julia herää. Mua kovin manaa, kun ei Romeon tiedoks Tää kaikki ole tullut. Kerran vielä Kirjoitan hälle. Julian tänne kätken, Siks kunnes Romeo saapuu. Poloinen! Elävä ruumis mailla kuolleitten! Kolmas kohtaus. Kirkkotarha; ja siinä Capuletin sukuhauta. PARIS. Tuo soihtu tänne, poika; mene syrjään; Ei, sammuta se, näkyä en tahdo.
Myöhä on jo: hyvää yötä! ROMEO. Jos ei mua kutsuis riemu riemujen, Nyt sinust' ero oisi tuskainen. Hyvästi! Neljäs kohtaus. Huone Capuletin talossa. CAPULET. Niin onneton on laita, ett' ei ole Meill' aikaa ollut päättää Juliasta Hänelle, nähkääs, Tybalt oli kallis; Ja mulle myös: niin, kaikki kerran kuollaan. On myöhä jo, hän kamariins' on mennyt.