Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Päivä on sammunut, maa pimenee, Ouruves vuorelta virtaelee, Lähde sen juurella nöyrynä vaan Ottavi kyynelet astiahan. Jo kesä päätti matkansa maass', Tähtien yllä se loistavi taas. Satakieli. Jo tyynet kedot, laaksot kanssa Nyt täyttyy karjalaumoilla, Ei tuuli kuiska, aalto tanssaa, Ei joki juokse virtana; Vaan laulaja hän kultans mieltä Nyt riemahuttaa laaksoss', oi!
Ja »kultaa» kaikuu pitkin taivaan rantaa, Ja »kultaa» vastaa syvyydestä maan: Kuningas valtikkansa etees kantaa, Kun saa tuot' elon voimaa rahdun vaan, Ylimys maineens', impi kultans' antaa, Kaikk', kaikki lumoo taikas loistollaan, Ja kunniallaan vaivainen sen ostaa, Jok' asemille Luojan hänet nostaa. Ja mailm' on autettuna, niinkö luulet? Ja rauha, onni palaa sydämmeen!
Nyt varmaan alla heisipuun hän istuu Ja toivoo että kultans' ois se marja, Jost' immet naurain kahdenkesken kuiskaa, Hyv' yötä, Romeo! Rullasänkyyn lähden; Tää kenttävuode liian kylm' on mulle. No, lähdetäänkö! BENVOLIO. Lähdetään! On turhaa Sit' etsiä, ken löytyä ei tahdo. Toinen kohtaus. Capuletin puutarha. ROMEO. Se naarmaa nauraa, jok' ei haavaa tunne. Se itä on, ja Julia aurinko!
Ei, tää maa on kallis, taivahinen Omaa pettäjäänsä varjoomaan; Veessä mull' on hauta rauhallinen, Ei, se huuhtoo rantaa kalliin maan; Parhain on: mä syöksyn miekkahan, Sieluin annan uhriks manalan. Käen kukunta. Käki kukkuilee, Riemahuttelee Oman kultans mieltä; Vanhus, neitonen Istuu kuunnellen Käen riemukieltä. "Kuku kauemmin, Lintu ihanin, Ikäin aikaa soita."
Ah! on heillä kultans luona, Kenen kanssa lausuvat, Jok' on heille lempens suonna; Siis he riemuelevat. Mun vaan täytyy yksin olla, Suru mun on kumppani; Käynkös huoneess', vainiolla, Vettä virtaa silmäni. Liekkiväisnä sydän sykkii, Tuntuu vallan vaipuvan, Veri suonissani tykkii, On kun saisin kuoleman. Sydäntäsi älä kiellä, Ainiain! lempivältäsi, Silloin riemuitsisin vielä Minä niinkun luontoki.
Päivän Sana
Muut Etsivät