Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Ja eräänä aamuna kajahti käen kukunta villistä korvesta, Mikko Suomenvaaran asuinkylän läheltä. Sakris käveli yhä paremmin... Matkallaan kultaansa tirkistelemään pistäysi hän myöskin Krokelbyssä ja nouti sieltä harmonikkansa. Sillä aikoi hän soitella rakkaalleen...
Ja siksipä se tulikin otolliseksi: juuri siitä hänen iistänsä, siitä sinapinsiementä pienemmästä siemenestä, versoi myöhemmin se Manasse Jäppisen tuuhea tiedonpuu, jonka alla on kerran kukoistava koko Suomen kansanvalistus, oksilta kuuluva ihana soitto, ja latvasta laulu ja iloinen käkien kukunta.
Jo varhain keväällä, kun muut linnut vasta ovat matkalla, saapuu varis ja antaa äänensä kuulua yli hiljaisten hankien, tepastellessaan tyytyväisenä teitä pitkin, joiden aarteet hän on rientänyt haltuunsa ottamaan. Pitkin kesää me kuulemme hänen huutonsa kauniimpina aamuina ja ihanimpina iltoina, ja siihen hukkuu käen kukunta ja satakielen laulu ja leivonkin viserrys.
Tämä kaunis kukunta onkin tehnyt käen niin suosituksi linnuksi. Käki elää perhosen ja muitten hyönteisten toukista, ja koska sillä on hyvä ruokahalu, syö se sellaisia suuret määrät. Yksi tämän linnun merkillisimmistä ominaisuuksista on se, että naaras itse ei haudo muniansa eikä pidä huolta poikasistansa.
Ja jos käen kukunta teistä oli sellainen ääni, niin se oli vastaus teidän kysymyksiinne, kenties suorempi ja totisempi kuin ihminen voi lausua, olkoon kielen rakennus millainen tahansa." "Hyvä ystäväni," vastasi Kenelm, "mitä te sanotte kuuluu hyvin kauniilta; ja siinä on jotakin, joka tavallisessa puheessa sanotaan Bosh'iksi.
Kurell' on kumia kulkku, Kajavalla pitkä kaula; Saisinko kurelta kulkun, Kajavalta pitkän kaulan, Ruvetessani runoille, Saahessa sanelemahan. Laulanta runolla työtä, Kukunta kesäkäellä, Painanta Sinettärillä, Kuonta Kankahattarilla. Nainta nuorella iällä, Kuolema ikälopulla.
Isot koivut, joiden kyljissä usean Manalle menneen nimi säilyy, ympäröivät taloa kolmelta puolelta. Etempänä joesta kohoaa vankka kuusimetsä, jota, kesä-illan tyyneydessä, käen kukunta ja rastaan sointuvat suruliverrykset kajahuttavat.
Kevät alkoi taaskin lähestyä ja aurinko valaista sekä lämmittää maisemia. Kelkkamme rupesivat vähitellen vesihöyrynä haihtumaan ilmaan. Teeren kuherrus ja käen kukunta houkutteli meitä taaskin metsään ja entinen metsäläiselämämme alkoi. Kesän varrella tuli meitä tervehtimään muuan orpanamme, joka oli vanhemman veljeni kanssa yhden ikäinen.
Enemp' on ilohon syytä. AINO. Miksi näytät noin tylyltä? Toitko myrskyn tullessasi? On kevät, olethan nuori. Miksi et iloita voisi? Tunnetko tuon vienon tuoksun, Jota tuuli lennättävi? Se on kukkien rukous, Että ei vihuri veisi Luonnolta kevätiloja Minunkin rukoukseni. NUORI JOUKO. Olet lapsi neuvojaksi. Anna huolia urosten. Alkaa käen yhtäjaksoinen kukunta. Väinö sekä kansa paljastavat päänsä.
Metsistä kuului lintujen vilkas viserrys ja etäältä helähti käen kukunta. Jo tuntui Erkistä ja Katrista paikka tuttavalta, vaikka eivät he sitä joutaneet ajattelemaan varsinkaan Katri Jussin vieressä. Hiljaisuus vallitsi Rantalassa tänään. Ei ollut kotona muuta rahvasta kuin isäntä ja ruoti-ämmä, kirkolle olivat lähteneet muut, paitsi Anna Mari, joka oli nukkumassa luhdissaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät