United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jesus itse ilmestyypi, Tuttavasti tervehtääpi, Sitte soimasi siveesti Epäuskoa urosten. Päivän kahdeksan perästä Jällen etsiipi omansa, Tunsi Tuomaskin totuuden, Havaitseepi Herran haavat.
ILMARI. Siivet sen terästyi työssä, Eikä juoden ja remuten. Urho ei petona uhmi, Vaan petojen vainojana; Sankar' ei rutoksi suostu, Vaan ruton hävittäjäksi. LOUHI. Missä noutajat? Olutta Kantakaa urosten juoda! Karhukin olutta juopi, Susi suon väkivesiä. Ryöstäjäin, petojen luona Käyvät sankarit opissa. Rutjolle erikseen.
Ja turhaan ne vuotivat tuskattomat vedet, eivät luoneet lauluun tarmoa, eivät terästäneet urosten mieltä. Vienoutta vain ne valoivat kantelon kieliin, hellyyttä saivat säveleet helkkymään, jotka kansasi uneen uuvuttivat." "Niinpä päästä minut, oi Marjatan pyhä poika, uuen laulun laatijaksi, uuen soiton suorijaksi, joka kansani unesta herättää", rukoili Päivän poika.
Yhä kauemmaksi he kulkivat, jo joutuivat urosten joukkoon, missä runoja ruikuteltiin menneitten aikojen muistoksi, kerrottiin katkerista kärsimyksistä, mainittiin muinaiset murheet, suurten sankarien sitkeyttä saneltiin. "Pysähdy tänne Päivän poika", pyysivät urohot, "laula laulut entistä ehommat kansasta mi kaikki kärsi, surut suuret, hallat hyiset, suri vaan ei sortununna.
Soita meille soitot sorjat, soita sankarisuvusta, joka valvovi alati, torjuu tuhot tulemasta, varjelee Kalevan kentät." "Sano sananen, Marjatan poika. Tännekö pysähtyä pitäisi?" kyseli tuosta Päivän poika. Mutta synkäksi oli himmentynyt Marjatan pojan katse, kun hän Päivän pojalle lausui: "Ei ole tuolla Päivän pojan paikka, urosten itkusuiden seassa.
Nuo tähteet monen kalliin voiton tieltä, rivimme harvat, ken ne koota vois? Uljuutta, kullan-uskollist' on mieltä, vaan pois jäi itse järjestäjä, pois. Hän, vaaroissamme kirkkain toivon tähti, mies, jonka johdoss' urhot Porin lähti satahan verileikkiin ihanaan, ei myötä ois, kun viime koitos kohtaa, urosten tyynen kuoloon-käynnin johtaa, ei hän, mut sattumus nyt saisi vaan.
Niin esimerkiksi tämän ensimäisen kirjan lauluista ovat paimen- ja lasten laulut liketysten toinen toistansa, ja toisessa kirjassa löytyvistä neitojen lauluista olisi muutamia taittu paimenlauluiksi eli naisten yhteisiksi lauluiksi toisilta lukea ja samoite joita kuita poikien lauluista arvata miesten yhteisiksi eli urosten lauluiksi, taikka vastahakaan.
Että lukuisat eläimet elävät joukossa, pyytävät saaliinsa yhdessä, asettavat yhteisiä vartijoita ja vaaran tullen taistelevat yhteisesti vihollista vastaan, voimakkaitten urosten suojellessa heikompia naaraita ja poikasia, se voidaan nähdä lukemattomissa tapauksissa.
Mutta toivonpa teiltä kaikin tavoin oikeitten urosten käytöstä, niin toivon ja olen taas täydessä sovinnossa kanssanne, mun toverini ja veljeni sodan verisellä kentällä, ja mielin nyt tyhjentää seurassanne iloisen maljan, tyhjentää sen pohjaan asti. ANTON. Herra kapteeni piti eilen oivallisen puheen. TOMMI. Vaiti vaiti!
Nousi itse istumasta, Seisoi kaikkien seassa; Maljan vaskisen vedellä Täytti täytehen peräti: Astuupi tykö urosten, Oppipoikainsa omainsa, Pesi sääret puhtahaksi, Kohta kuivas liinallansa; Ehkä Pietari pahaksui, Saa ei matkahan mitäkään. Sitte miehille selitti. Tämän työnsä toimitteli, Neuvoi tästä nöyryytehen Esimerkillä omalla.