Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Mutta sellaisiahan, Jumala nähköön, olemme kaikki tämän taivaan alla. Kuitenkin koetamme täyttä päätä elää tästälähin niinkuin hurskasten urosten tulee, kun kerran olemme tänne oikein ehtineet sijoittua ja saaneet itsellemme lämpöisen rauhanmajan. Tehkäämme, veljet, ankara liitto ja heittäkäämme pois kaikki synnin eljet, kaikki viha, riita ja vaino täällä lintukodossa. Pois viha, vaino ja ylpeys.
Hänen oli tapa sanoa, "että tämä oli muinaisina aikoina urosten ja kuninkaitten ainainen työ." Hän riisti niitten mainioin miesten nimeä, jotka tällä keinoin olivat saattaneet itsensä eteväksi ja sanoi, että Apollolla oli vähemmän kunniaa ennustusky'ystään kuin virastaan runottarien suojeliana. Tämmöiseksi kuvapatsaat tätä jumalaa osottivat.
Inkeri ihana neito Väen vietiin vihintupahan, Väen kihlat annettihin, Väen ei vihille saatu, Eikä miehin, eikä miekoin, Eikä uljasten urosten, Eikä vaimoin valittuin, Eikä neittenn kaunokaisten.
Turmio, turmio sille, joka joutuu otteluun näiden urosten kanssa." Tämän kertomuksen aikana Ludovik XI oli kiihtymistään kiihtynyt. Hänen kuvatessaan tappelua, olisi luullut, että muiston taikavoima oli hänen siirtänyt keskelle sen tuoksinaa.
Minkä helkkyi heimon kannel, sen helkkyi suruja heimon, minkä kynti kansan aatra, kynti käärmehen-kähyjä, minkä kaikui naisten nauru, senp' on soi sopen himoja, min iski urosten miekka, sen teki salatihuja. Murahtivat muukalaiset, kansat outojen ovien: "Herja on heimo tuntureilla, suku kehno suonperillä! Orjaksi omansa, kellä mieltä ei vapahan miehen!" Löivät maahan maan-katalan.
Enemp' on ilohon syytä. AINO. Miksi näytät noin tylyltä? Toitko myrskyn tullessasi? On kevät, olethan nuori. Miksi et iloita voisi? Tunnetko tuon vienon tuoksun, Jota tuuli lennättävi? Se on kukkien rukous, Että ei vihuri veisi Luonnolta kevätiloja Minunkin rukoukseni. NUORI JOUKO. Olet lapsi neuvojaksi. Anna huolia urosten. Alkaa käen yhtäjaksoinen kukunta. Väinö sekä kansa paljastavat päänsä.
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Lähe en piikojen pyhyyttä enkä vaimojen vähyyttä: saisin jos sataki naista, tuhat piikoa pi'ellä. Sitä läksin, Lemminkäinen, urkenin, urosten sulho, kun tuli kova ikävä, ikävä omia maita, oman maani mansikoita, oman vaaran vaapukoita, oman niemen neitosia, oman kartanon kanoja." Siitä lieto Lemminkäinen laski laivansa ulomma.
Ilmansa on Ukko nostattanut, vedet käskee valumaan, salamat sinkoamaan, vihurit vinkumaan. Siinä kansasi kykyä kysytään, siinä urosten uljuutta koetellaan. Mitä mietit Päivän poika?" Kalpeana seisoi Päivän poika lausuessaan: "Oi Marjatan pyhä poika, kovasti Ukko kansaani koettelee. Kestääkö se vihaisen vitsan? Eikö masennu maan tasalle?"
Vaan toki lähettyäni, minun täältä mentyäni eipä impyet iloinne, kassapäät ei kalketelle näillä tuhmilla tuvilla, kataloilla kartanoilla." Jopa itki saaren immet, niemen neiet vaikeroitsi: "Mitä läksit, Lemminkäinen, urkenit, urosten sulho? Läksitkö piikojen pyhyyttä vainko vaimojen vähyyttä?"
Me astuimme sisään, ja lehtien pyhästä tuoksusta täyttyi sabatin iltana huone. Sisään me astuimme, ja hymyten avasivat mulle helmansa Mahanaimin suloiset vieraat; ja nytpä sylistä syliin mä kuljin kuin kultainen hempu. Niinpä armasteltuna lintusena mä naisten varjoisilta povilta urosten rinnoille ihanassa pyörteessä kiertelin, kunnes lepäsin viimein tuojani liepeässä helmassa jälleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät