United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten Kenelm palasi Kultaiseen Karitsaan ja odotti siellä ensimmäistä vierastansa, laulajaa. Tämä runottarien palvelija saapuikin juuri kahdentoista aikana sinne. Hänen kasvonsa olivat tavallista vähemmän iloiset ja loistavat.
Olemme kuulleet, mitä siellä on puhuttu ja runoeltu, miten iloittu, riemuittu ja innostuttu. Tunnetulla taidollaan, sillä eloquentia akademica'lla, joka on saavutettavissa ainoastaan pitkällisellä seurustelulla runottarien kanssa, on arvoisa ystäväni ja rakas lankoni tässä antanut meille yliopistollisista juhlallisuuksista kuvan niin elävän, kuin olisimme itse olleet niissä läsnä.
MEDON. Pois minusta! Miekallani hänen häijyn mä lävistän! MEGAPONTOS. Hiljaa, hiljaa, kaikki asiat järjestyksessään. Posito: Mies on hirtettävä... Mutta mitä se raukka on tehnyt? MEDON. Luovinut luvattomasti. NAIDION. Vielä tahtoi suukon viedä! MEGAPONTOS. Kautta kaikkien runottarien, tämän rikoksen näyttää minusta Afrodite voivan antaa anteeksi.
Hänen oli tapa sanoa, "että tämä oli muinaisina aikoina urosten ja kuninkaitten ainainen työ." Hän riisti niitten mainioin miesten nimeä, jotka tällä keinoin olivat saattaneet itsensä eteväksi ja sanoi, että Apollolla oli vähemmän kunniaa ennustusky'ystään kuin virastaan runottarien suojeliana. Tämmöiseksi kuvapatsaat tätä jumalaa osottivat.
Muusain eli runottarien palveluksen vanhimpia pesäpaikkoja oli Olympoksen pohjoisrinteillä oleva Pīerian maakunta. Nämä luettelot ovat nuoremmat ja nähtävästi toista alkuperää kuin runoelman pääosat. Yleiseltä laadultaan luettelot muistuttavat hēsiodolaista runoutta, jonka pesäpaikkana oli Boiōtia. "Laivaluettelo" alkaa boioottien osastosta ja sitä mainittiin siitä syystä "Boiōtiā"-nimellä.
"Sano hänelle siis, Kebes, niinkuin totta onkin" – vastasi Sokrates – "ett'en ole niitä tehnyt kilpaillakseni hänen taikka hänen runoelmainsa kanssa, sillä tiesinpä kyllä, ett'ei tämä olisi helppoa ollut; vaan saadakseni selkoa, mitä muutamat unelmat merkitsivät, sekä täyttääkseni velvollisuuteni, jos ehkä tämä sattuisi olemaan se Runotarten taide, jota minun käskettiin harjoittaa . Tämän laita oli tämmöinen: Monta kertaa edellisessä elämässäni näkyi minulle sama unelma, milloin missäkin muodossa, aina samaa puhuen: Sokrates, harjoita ja harrasta Runottarien taidetta!
Sekä keskellä jättiläiskaupungin Lontoon hälinää, että Richmond'in ja Windsor'in rauhallisilla kukkuloilla, sekä lumoavan ihanassa Wight saaressa, että runottarien vanhassa kaupungissa Oxfordissa, sekä suurissa merikaupungeissa ja kylpypaikoissa, Southampton'issa, Portsmouth'issa, Brighton'issa ja Eastbournessa, että niissä somissa ja hiljaisissa kylissä, jotka näimme satunnaisen kotimme Bromleyn läheisyydessä, aina ja kaikkialla kohdeltiin minua herttaisen ystävällisesti, ja nähtävästi juuri sentähden että olin muukalainen.