United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräs hyvin kaunopuheinen kirja, jossa aviotonta elämää kiitetään ja jonka nimenä oli "Enkeleitä lähestyminen," kuuluisan Oxfordissa asuvan oppineen Decimus Roachin kirjoittama, oli tehnyt niin syvän vaikutuksen hänen nuoreen mieleensä, että hän helposti olisi voinut ruveta munkiksi, jos hän olisi ollut katolilainen.
Henry Lansdellin tiedonannon mukaan painaa Englannin suurin kello Oxfordissa 7 tonnia eli noin 15,100 naulaa, suurin kello Pietarissa 23 tonnia, vanhassa pääkaupungissa oleva "Suuri Juhana" 96 tonnia, mutta "Tsar-kolokol" eli kellojen kuningas Moskovassa painoi uudekseltaan liki 200 tonnia eli 432,000 naulaa. Tämä jättiläiskello on 26 jalkaa korkea ja sen läpimitta 67 jalkaa.
Mutta sillä oli menestys: minä olen juuri hiljan käynyt läpi kymmenennen painoksen siitä." "Sen kirjan minä valitsen teidän kirjastostanne. Kukatiesi huvittaa teitä kuulla että Mr Roach, jonka muutamia päiviä sitten tapasin Oxfordissa, peruuttaa mielipiteitään ja, viidenkymmenen vuoden vanhana, on aikeissa mennä naimisiin hän pyytää minun lisäämään: 'Ei oman persoonallisen huvinsa vuoksi!"
Kakstoista heist' on saanut sakramentin Ja tehnyt kirjallisen sopimuksen Kuninkaan Oxfordissa murhata. HERTTUATAR. Hän ei saa muass' olla; täällä hänet Me pidämme. Siis mitä hänen siihen? YORK. Pois, hupsu vaimo! Olkoon kymmenesti Hän poikani, niin ilmi hänet annan. HERTTUATAR. Jos hänen tähtens' oisit tuskaillut Kuin minä olen, säälisitpä häntä.
AUMERLE. En tiedä, rouva; onkin mulle yhtä, Olenko niistä yksi, vaiko en. YORK. Mut niin sä kevään karehessa toimi, Ett' eivät ennen kukintaa sua poimi. Mit' Oxfordissa? Siellä turnataanko? AUMERLE. Niin luulen. YORK. Sinne halaat, minä luulen. AUMERLE. Jos taivas siit' ei estä, sinne aion. YORK. Mikä sinetti se povestasi riippuu? Sa kalpenetko? Tänne kirjoitus! AUMERLE. Vain joutavaa.
FITZWATER. Mylord, ma Oxfordista Lontooseen Lähetän Brocaan pään ja Bennet Seelyn: Olivat sitä kavaltaja-laumaa, Jok' Oxfordissa sulle surmaa mietti. BOLINGBROKE. Fitzwater, vaivojasi muistelen, Ja kelpo työstäs sinut palkitsen.
Minäni, vastaa suoraan, etkö ole nöyryytetty?" "Minä" mietti vertausta ja vastasi: "Oi sinä tyhmeliini! miksi olet niin onnellinen hänen läsnäollessaan? Miksi velvollisuus tuntui niin kauhealta, kun hänestä oli eroaminen? Miksi teet minulle tällaisia turhamaisia kysymyksiä tuon kuun kumottaessa, joka äkkiä on herennyt ajatuksillesi olemasta astronoominen kappale, ja on ainaiseksi sydämesi unelmissa tullut merkitsemään samaa kuin romanttisuus, runous ja ensimmäinen rakkaus? Miksi et, sen sijaan että tuijotat tuohon kolkkoon palloon, jouduta askeleitasi johonkin mukavaan ravintolaan ja hyvään illalliseen Oxfordissa? Kenelm, ystäväni, sinä olet joutunut kiinni.
Pappi, rouvani," jatkoi hän ottaen näpillisen nuuskaa kultaisesta tuosastaan, "saa kokea paljon tullessaan uuteen seurakuntaan, varsinkin minä toivon, etten loukkaa teitä, rouvani varsinkin tullessaan seurakuntaan, joka ei vielä ole päässyt sille sivistyksen kannalle, jolla me Oxfordissa seisomme se tahtoo sanoa," jatkoi hän ahkeroiten kiihkohermoisella tavalla sanojansa lieventää, niinkuin hänellä olisi ollut joku kirjoitusharjoitus edessänsä korjattavana, "ei kaikin puolin ei juuri kaikin puolin."
Bengt ei heti vastannut; hän kohautti vain olkapäitään ja siveli pari kertaa kädellään partaansa. "En juuri tiedä, lieneekö oikein viisasta päästää kaksi tuollaista, rajupäätä yhdessä ulos maailmaan... Silloin varmaan syntyy taas uusia, juttuja Oxfordissa..." "Etkö siis tahdo uskoa minuun, isä?" huudahti Sven kiivaasti. "En usko muihin kuin Jumalaan", vastasi Bengt jyrkän kiihkeällä äänellä.
Minä en muista, että hän puhui mitään erinäistä mieltäni rohkaistaksensa, mutta minusta tuntui hyvältä häntä nähdä, ja minä pyysin että hän usein kävisi äitini luona. Ja minua lohdutti ajatellessani, että hän tekee sen nyt ensi aikana, siksi kuin hän itse tulevalla kuulla lähtee pois. Hän alkaa silloin opintonsa Oxfordissa.