United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Uhka uhkaa vastaan, ja pois kaikki taikauskoinen arkuus! Sinetti murrettiin. Minä luin ja luin edelleen, ja kyynelet alkoivat himmentää näköäni. Minun täytyi panna kirje syrjään, toipuakseni hiukan. Minä luin sen uudestaan o ikuinen kaitselmus, o Fredrika!
Wihdoin hän kiitti muutamalla sanalla ja wiittasi tuskin tuntuwasti, jota kuitenkin mies näytti ymmärtäwän, sillä seuraawana silmänräpäyksenä hän jo oli yksinänsä. Sinetti oli pian murrettu, ja Anna istui ompeluspöytänsä ääreen. Pikaisella silmäyksellä hän luki kaiwatut riwit. Tultuaan kirjeen loppuun, hän käänsi sen jälleen ja luki sen uudelleen.
HAMLET. Niin, sekin oli Luojan sallimaa: Isäni sinetti mull' oli myötä, Joss' ompi Tanskan vaakuna. Nyt kirjeen Tuon toisen muotoon taitoin, varustin sen Nimellä, lukitsin ja paikoillensa Taas vein sen. Vaihdokast' ei tunnettu. Niin huomis-aamuna ol' ottelumme, Ja mitä sitten seurasi, sen tiedät. HORATIO. Näin Rosencrantz ja Gyldenstern saa surman. HAMLET. Niin, miksi pyrkivät he tähän toimeen?
"Mitä sillä tarkoitat?" "Enkö ollut kylliksi selvä, setä? No niin, minä en tällä hetkeä voi selittää sinulle, millä tavoin tuo sievä sinetti on joutunut käsiini. Minullakin on pieniä salaisuuksia, jommoisia Claudiuksen vanhassa perheessä on yltäkyllin. Varastanut sitä en ole, enkä ostanutkaan, eikä sitä myöskään ole minulle lahjoitettu."
Se oli niinkuin sinetti siihen, mitä Antero viime aikoina usein ja haudalle tullessa viimeksi oli tämänkin tehtävän suhteen tuntenut ja miettinyt. Se on tämä Suomen kansan kulku aina ollut semmoista sydäntalvella taivaltamista. Tulee usein tuisku semmoinen, ettei auta, täytyy säätä pitää missä erämaan majassa sattuu. Täytyy välistä päiväkausia säätä pitää.
Ajatteli kuitenkin joskus sivumennen, että ennemmin tai myöhemmin hänen täytyy hankkia itselleen rikas morsian. Eräänä iltana oli muutamia upseeria hänen luonaan loikoen sohvilla ja poltellen tupakkaa. Silloin antoi Grischa, hänen kamaripalvelijansa, hänelle kirjeen, jonka päällekirjoitus ja sinetti heti kummastuttivat nuorta miestä.
Saatuaan kirjeensä, Nehljudof meni istumaan puiselle penkille, jossa jo ennestään istui odottamassa sotamies pikkukirja kädessä. Nehljudof istui hänen viereensä tarkastellen saamiaan kirjeitä. Niiden joukossa oli yksi vakuutettu, suljettu mainioon kirjekuoreen kirkkaan punaisella lakalla, jossa näkyi selvä sinetti.
Se on viimeinen ylellisyys, sinetti, leima, lippu linnan harjalla, oman rakentaman linnan, jossa nuo muut tavarat olivat kuin vallitukset, vuosien kuluessa hiljalleen yhä korkeammalle kohotetut.
En, heit' en loukkaa; tuota kuollutt' ennen. Ja itseäni loukkaisin ja teitä, Kuin loukkaisin noin kunnon miehiä. Tää pärmä, Caesarin sinetti alla, Vainaalta löytyi: se on jälkisäännös.
Kaikesta kuin yllä sanottu on, tulee sinun tarkka selko ottaa ja siitä tieto antaa konttorille. "Pääkonttoristi Nikolai Hvostov." Tähän paperiin oli kiinnitetty suuri vaakunasinetti, jossa oli kirjoitus: "Ananjevon hovin pääkonttorin sinetti." Alhaalle oli liitetty kirjoitus: "Tarkasti täytettävä. Helena Losnjakov." "Itse rouvako tämän lapun on tähän kirjoittanut?" kysyin minä. "Kuinkas sitten?