United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Juur' tuommoinen häll' oli sota-asu, Kun taistellen hän korskan Norjan voitti; Noin tuima näkönsä, kun vihapäissään Hän jäällä Puolan rekijoukot löi. Se kummallista on. MARCELLO. Noin, kahdesti, juur' tähän aave-aikaan Hän ryhdill' uljaall' ohi vahdin astui. HORATIO. Mit' erittäin tuo merkitsee, en tiedä, Mut ylipäin sen ennustavan luulen Murrosta suurta valtakunnassamme.
KUNINGATAR. Tuo hulluutt' on. Noin hetken raivoo hän, mut pian lauhtuu Ja lepää raukeena kuin naaraskyyhky, Kun poikasparin kullankarvaisen Se hautonut on eloon. HAMLET. Kuulkaa, herra; Mi syynä, että näin mua kohtelette? Teit' aina rakastin. Mut mitä siitä! Vaikk' koittais Herkuleskin parastaan, Ain' ulvoo koira, naukuu kissa vaan. KUNINGAS. Horatio hyvä, vaari hänest' ota.
OSRICK. Nuori Fortinbras, Mi voittajana palaa Puolasta, Englannin lähettiläit' ammunnalla Nyt tervehtii. HAMLET. Horatio, ma kuolen; Tuo tuima myrkky salpaa hengen multa. Lähettiläit' en enää kuulla ehdi; Mut Fortinbras, sen ennustan, saa kruunun; Hänt' äänestän ma kuolevana; kerro Se hälle ynnä kaikki sattumukset, Jotk' ovat tehneet Loppu salaisuutta. HORATIO. Nyt murtui jalo sydän.
Se ei näy suuresta arvosta olevan, ovatko runot hyviä tahi huonoja, runosepän omaan huviin katsoen, sillä Richelieu oli yhtä innostunut tähän toimeen kuin Horatio, ja hänen runonsa eivät suinkaan olleet Horation runojen vertaisia." "Sir, teidän isällänne ja sillä kasvatuksella minkä olette saaneet..." "Sanokaa kultuurilla; se sana on nyky-aikana vallalla."
Eikö voisi mielikuvitus seurata Aleksanterin jalon tomun muuttumista, kunnes tapaisi hänet jonkun tapinreiän tulppana? HORATIO. Se olisi liian tarkkaa, sellainen tarkastelu.
HORATIO.
Tässä On Tanskan Hamlet. LAERTES. Periköön sun horna! HAMLET. Et kauniisti sa rukoillut. Ma pyydän, Pois kurkustani sormes hellitä; Näet, vaikk'en ole kiukkuinen ja hurja, Minussa sentään vaarallist' on hiukan, Jot' ois paras karttaa sun. Pois kätes! KUNINGAS. Erottakaa nuo miehet. KUNINGATAR. Hamlet! Hamlet! KAIKKI. Oi, hyvät herrat, HORATIO. Tyyntykäätte, prinssi!
Mit' on se? Sano! mitä tulee meidän? HORATIO. Hän viittaa teitä kanssaan, niinkuin tahtois Hän teille yksin jotain ilmoittaa. MARCELLO. Kas, kuinka lempeällä katsannolla Hän teitä syrjäisempään paikkaan viittaa; Vaan älkää menkö. HORATIO.
Siis, kursaamatta, parhaaks katson, että Nyt kättä paiskaamme ja eroamme; Te käytte, minne työt ja halut kutsuu, Näet haluja ja töitä jokaisella On tavallansa, minä, halpa raukka, Käyn rukoilemaan. HORATIO. Sekaista, hurjaa puhetta on tuo. HAMLET. Jos teitä pahoitin, sit' oikein kadun, Sydämmest' aivan. HORATIO. Ei, ei pahaa mitään. HAMLET. Nimessä pyhäin! pahaa on, Horatio, Ja paljon pahaa.
Ja se, ma luulen, Pääperustus on meidän varustuksiin, Syy vahdinpitoomme, ja tämän kiireen Ja hälinän ja homman alkujuuri. BERNARDO. Ma luulen aivan samaa; senvuoks kai Tuo aavenäky aseiss' ohi vahdin Noin kulkee, hahmossa sen kuninkaan, Jok' on ja oli näihin sotiin syypää. HORATIO. Se tolmaa on, mi sokaa hengen silmät.