ILPO Nyt jo miehetkin virteen yhtyy! Ilpolaan! meidän pirttiin! PANU Elä päästä häntä sinne! Salpaa ovet sisältä! Vie sana toisiinkin taloihin! Taipaleelle hänet yön selkään ajamme ILPO Entäs sitten? PANU Eksyy hankiin hukkuu ILPO No niin, nyt on ennallaan jo loi Panu lumonsa! PANU Joudu riennä!

Ei, ei! Minä en tahdo kuulla sanaakaan. Mitä se lieneekin niin minä voin unhoittaa kaikki. *Rebekka*. Mutta minä en voi. *Rosmer*. Oo, Rebekka! *Rebekka*. Niin, Rosmer, *se* se juuri on kauheata, että nyt, kun elämän onnea tarjotaan minulle täysin mitoin, nyt olen muuttunut sellaiseksi, että oma entisyyteni salpaa minulta onnen. *Rosmer*. Entisyytesi on kuollut, Rebekka.

Miettimään ja suremaan onnea, jonka entisyyteni salpaa minulta? Paras on minun päästä pois, Rosmer. *Rosmer*. Jos sinä menet tulen minä kanssasi. Niin, tule tule todistajaksi *Rosmer*. Minä tulen sinun kanssasi, minä sanon. *Rebekka*. Sululle asti, niin. Sen päälle sinä et koskaan rohkene astua. *Rosmer*. Oletko huomannut sen? Olen. Se juuri teki minun rakkauteni toivottomaksi.

En aikoihin kyll' ole lihaa syönyt, vaan mitä siitä? Taatelit on kypsät. MUNKKI. Varokaa, herra, sitä hedelmää! Ei sitä paljon siedä nauttia: se pernan salpaa, veren synkentää. RITARI. Josp' oonkin mielelläni synkeä? Vaan teit' ei jälkeeni lie lähetetty vain varoituksen vuoks? MUNKKI. Oh ei! Mun on vain suonenlyöntiänne tarkattava. RITARI. Ja itse ilmaisette sen? MUNKKI. Miks en? Ovela veli!

OSRICK. Nuori Fortinbras, Mi voittajana palaa Puolasta, Englannin lähettiläit' ammunnalla Nyt tervehtii. HAMLET. Horatio, ma kuolen; Tuo tuima myrkky salpaa hengen multa. Lähettiläit' en enää kuulla ehdi; Mut Fortinbras, sen ennustan, saa kruunun; Hänt' äänestän ma kuolevana; kerro Se hälle ynnä kaikki sattumukset, Jotk' ovat tehneet Loppu salaisuutta. HORATIO. Nyt murtui jalo sydän.

Vain tyhjää; Ei onnetar, vaan onnettaren orja, Sen oikkuin palvelija. Suurta vain on Se teko, joka kaiken teon päättää, Satunnan salpaa, köyttää kohtalon, Pois nukkuu, maan ei saastaa enää maista, Tuot' imettäjää Caesarein ja loisten. PROCULEJUS. Caesar sua tervehtii, Egyptin valtias, Ja pyytää tietää, minkä toivomuksen Sa soisit täytetyksi. CLEOPATRA. Nimesi? PROCULEJUS. Nimeni Proculejus on.

Hain silmin haastajaa, näin jalkojeni juuressa kaks niin lähekkäistä päätä, ett' yhteen kietouneet ol' hapset heiltä. »Keit' ootte, virkkakaa, te seisovaiset noin rinta vasten rintaalausuin. Kaulaa he taivuttivat, sitten silmät minuun he suuntasivat kyyneleitä täydet; veet virtas huulille, mut kylmyys kohta ne hyyti, sulkein silmäluomet jälleen: puu puuta ei niin kiinteästi salpaa.

Hänen majesteettinsa on pilviin peittynyt Jupiter; hänestä ei näe muuta kuin leimauksen. Sen voin vakuuttaa omasta kokemuksestani, mon cousin. Mutta kun hän viikoiksi ja kuukausiksi salpaa itsensä tuon ukonpilven taa, ettei olisi pakotettu näkemään naista, jonka suurin rikos on se, että hänellä on kaksi isänmaata, jotka hän tahtoisi sovittaa se ei ole oikein, se ei ole jalosti tehty!

Sanchica riensi nyt, niin hopusti kuin taisi, eräille kaukaisille portaille, jotka veivät siihen viheliäiseen asuntoon, missä hänen vanhempansa asuivat. Ovi oli auki, niinkuin tavallisesti, sillä Lope Sanchez oli kovin köyhä lukkoa ja salpaa tarvitakseen. Sanchica hiipi hiljaa vuoteelle, laski myrttiseppeleen vierelleen ja nukkui pian.

Näin sanoen viittasi hän sormella suureen, rautanauloilla kiskottuhun, tammi-oveen toisessa päässä huonetta; mutta kun Obenreizer tuli ovelle, havaitsi hän ihmeekseen, ettei ollut minkäänlaista neuvoa sen aukaisemiseksi. Siinä ei näkynyt lukkua eikä salpaa ja ihmeellisintä kaikista! ei avaimen reikääkään. "Luultavasti tuohon piilo-paikkaan on toinen ovi?" kysyi Obenreizer.