United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hain silmin haastajaa, näin jalkojeni juuressa kaks niin lähekkäistä päätä, ett' yhteen kietouneet ol' hapset heiltä. »Keit' ootte, virkkakaa, te seisovaiset noin rinta vasten rintaa?» lausuin. Kaulaa he taivuttivat, sitten silmät minuun he suuntasivat kyyneleitä täydet; veet virtas huulille, mut kylmyys kohta ne hyyti, sulkein silmäluomet jälleen: puu puuta ei niin kiinteästi salpaa.
TYKO. Mä ennen tahdon olla järjetön, Kuin järkevänä yhä muistella Sit' aarrettani, jonka kadotin. PAULI. Oletko mies? Se näytä, ystäväni! Niin, miksikä mä vaikeroitsen tässä? Nyt siitä loppu, eikä sanaa enään. PAULI. No, mitä teemme? Onko nyt jo aika Pois heittää peitteemme ja ilmoittaa, Keit' olemme ja mistä tullaan? Elma, Nyt kohtaa sua koston Nemesis.
Sätehet noiden neljän tähden pyhän valoivat valkeudellaan kasvot häitä, hän että eessäni kuin Päivä seisoi. »Keit' ootte, jotka vasten virtaa tummaa tulette vankilasta ijäisestä?» hän virkkoi, päätään arvokasta puistain. »Ken teitä johti? Ken ol' lyhty teille yön syvyydestä päästäksenne, joka ijäti synkistää nuo kuolon kuilut? Lait helvetin siis joko juurin järkkyy?
LEAR. Ken on tuo? KENTIN KREIVI. Ken siellä? Ketä etsitte? GLOSTER. Keit' oletten te? Mikä nimenne?
Kun kunnioittain valtiattareeni ma olin katsahtanut ynnä katseen hän mulle suonut suopean ja varman, valohon käännyin, joka alttiuttaan niin oli tarjonnut, ja lausuin äänin nyt liikutetuin: »Virkkakaa, keit' ootte!» Ah, kuin ja millaiseks hän kasvoi kautta tuon ilon uuden, josta sai hän lisän, kun moista pyysin, entisriemuihinsa.
ELISABETH. Jos kaikki hyvin ois! Mut ei, ei koskaan! Alenemass' on onnemme, ma pelkään. GLOSTER. Vääryyttä mulle tehdään, sit' en kärsi. Keit' on ne, jotka kuninkaalle nurkuu, Ett' olen tyly muka, heit' en lemmi? Se häntä, santta Paavali, ei lemmi, Ken hänen korvans' ahtaa vihaa täyteen.
Yhteinen murtui tuki heiltä silloin, vavisten kumpikin nyt kääntyi minuun, ja muutkin, jotka sanain kaiun kuuli. Minulle aukes mieli Mestarini, hän lausui: »Haasta, mitä tahdot, heille!» Ja minä haastoin, koska hän niin tahtoi: »Niin totta kuin maan päällä muisto teidän muretko älköön mielist' ihmisien, vaan säilyköön all' auringon se monen, keit' ootte, virkkakaa, ja kansaa mitä?
Keit' oli Thaumakian ja Methonen tai Meliboian miehiä, keill' oli hallussaan kivipohja Olizon, niill' oli johtajanaan Filoktetes jousjalo, heitä seitsemin laivoin toi; viiskymment' astunut kunkin miest' oli airoihin jalojousta ja taattua taistoon.
Taas keit' Argos suori ja mahtavamuurinen Tiryns, Hermione, Asine, merenpoukaman ääriset, ynnä Eiones, Troizen, rypäleekäs myös Epidauros, taistoon keit' Aigina akhaijeja suori ja Mases, 562 niill' oli johtajanaan sotaärjyinen Diomedes, hän sekä myös Sthenelos, Kapaneus-uron urhea poika, viel' oli Euryalos, jumalainen sankari, kolmas, jonk' isä suur' oli Mekisteus, Talaos-uron poika; näist' oli kaikkien pää sotaärjyinen Diomedes; nuo kera kahdeksan tuli kymmenen tummavan haahden.
Vaan sen itse jo nään, kun on täällä Makhaon, joukkojen päämies. Nytpä Akhilleun luo heti riennän viestini viemään. Tunnet, korkea vanhus, kuink' ylen kiivas on mieli miehen tuon; pian syyttää vois viatontakin vielä." Hällepä vastasi näin hepourho Gerenian Nestor: "Noin mikä sitten akhaijeist' on nyt huoli Akhilleun, keit' ase iskenyt lie?