Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Eivät rohjenneet etupuolle he muurien lainkaan jäädä ja katsoa, keit' oli kaatunut kamppaelussa, keill' elo säilynyt, kaupunkiin vain kaikki he riemuin virtasivat, ketä pois viel' auttoi jalka ja polvi.
heit' ylös, alas, sinne, tänne heittäin; ei heille koita koskaan lohtu levon, ei toivo rangaistuksen laupiaamman. Kuin kurjet korkealla lentää, laulain riveissä pitkiss' ilmi valitustaan, niin meitä kohden varjoin tuulen tuomain näin vaikeroiden vierivän. Ja kysyin: »Keit' ovat, Mestari, nuo onnettomat, joit' ilma valoton noin ruoskii, vaivaa?»
Hain silmin haastajaa, näin jalkojeni juuressa kaks niin lähekkäistä päätä, ett' yhteen kietouneet ol' hapset heiltä. »Keit' ootte, virkkakaa, te seisovaiset noin rinta vasten rintaa?» lausuin. Kaulaa he taivuttivat, sitten silmät minuun he suuntasivat kyyneleitä täydet; veet virtas huulille, mut kylmyys kohta ne hyyti, sulkein silmäluomet jälleen: puu puuta ei niin kiinteästi salpaa.
Ja kaksi heistä airueiden lailla päin meitä juoksi, pyysi: »Selittäkää, keit' ootte ynnä mikä on tää tapaus?» Näin Mestarini: »Palata te voitte ja virkkaa niille, jotka vartoo teitä, tään ruumis ett' on todellista lihaa. Jos häntä nähdäkseen he seisahtuivat, niinkuin ma luulen, vastaus tää riittää; he häntä kunnioittakoot, hän heitä
Keit' olette, Kun pakenette? Metsärosvojako? Niist' olen kuullut. Mikä orja sinä? GUIDERIUS. En orjempi, kuin että orjan nimeen Ma nyrkilläni vastaan. CLOTEN. Rosvo olet, Lainrikkoja, ja konna. Antau, varas! GUIDERIUS. Kenelle? Sulle? Ken sa oot? Mull' yhtä On uljas nyrkki, yhtä uljas sydän. Sa sanoill' uljailet; mut minä en käy Tikari suussa. Sano, kuka olet? Miks antausin sulle?
Yks ihastus nyt kaikkein rinnat täyttää, Yks aatos kaikkein mielet valloittaa; Keit' äsken vaino vieroitti, ne näyttää Nyt kilvoin juovan riemun hekumaa. Ken omanaan vaan Ranskan nimen käyttää, Nyt tuosta ylpeänä olla saa, Nyt uuden loiston Ranskan kruunu voittaa, Ja kuningastaan kansa kunnioittaa.
Nuo isovaltainen Agamemnon, Atreun poika, surmasi: Isos rintaan sai liki näppyä peitsen, Antifon korvuksiin kävi miekka, ja mies alas suistui. Kumpaiseltakin hän asun uljaan joutuen riisti, tuntien, keit' oli nuo, näet nähnyt vangit ol' ennen laivoill', Idan laidunmailt' alas tuomat Akhilleun.
Ken koskaan hehku, sammu ei, on hyhmää, ja siksi ikuista, kun on se tyhmää! Nää raakalaiset! Joudun raivoon, joskaan niin pitäis ei Jagellon tyttären, mut kun ma aattelen, he ettei koskaan tajua tulta hengen korkeuden, ma säälin, että tähän roisto-roskaan sun täytyi valtiaaksi vaivaisten, jotk' eivät tiedä ees, ken olet sinä, keit' oomme me ja kuka olen minä! Tää Turjan heimo!
Päivän Sana
Muut Etsivät