Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025


Hän Jumalata kiitteli Vapauden riemussa. Hän lauloi, eikä tietänyt, Kuin kauaks' äänens' soi, Kun kiivas luoti lensi nyt Ja surman hälle toi. Mit itket? Suotta kyynele Nyt on. Ken auringon Loistossa laulaen kuoli, se Elää, vaikk' kuollut on. Suv'illan kirkkaan sulohon On kuolo herttainen. Kun silmä tähtää valohon Laulaja miekkoinen! Keväällä vuonna 1882. Oi, kevätpäivää helteistä!

Sillä kansa korven synkän sivistystä vailla on, Henki, kieli kehkeymättä, halu vain on valohon. Sitä ohjaamaan riensit tiedon ikilähteen luo, Kansa Suomen janoovainen riemumielin tuosta juo. »Valo kirkas, valo kaunis tok' on vain kuin Alppein jää, Jos se ainoasti loistaa, ei myös taida lämmittää», Näin lausut varoitellen, valon vaadit lämpöä, Vaadit kansaa, maata kohtaan hellintä lempeä.

Kas tässä kättä, kansani, joukko tarmokas! Sun kanssas tahdon toimia ja kuolla puolestas, Jos ai'ot pelkäämättä vain käydä taistohon, Ja luoda silmäs vapauteen ja hengen valohon. Ei nykyai'an sortaja voi saada laulajaa, Sen kunnian saa sorrettu ja oikeus sen saa Ja jalo hän, ken kansoaan vain hiukan auttaa voi: Hänelle suista satojen myös siunausta soi.

»Tuomme sulle tuomisia meren suurilta seliltä, ilman pitkiltä pihoilta joko on ovesi auki?» »On se auki auringolle, paistoa Jumalan päivän, ei yön yrityksille, Manan neitten maanehilleIlkkuivat Manalan immet, tytöt Tuonen tyrskyttivät: »Voip' on miestä mieletöntä! Vieläkö valohon luotat?

Kas tässä kättä, kansani, joukko tarmokas! Sun kanssas tahdon toimia ja kuolla puolestas, jos ai'ot pelkäämättä vain käydä taistohon, ja luoda silmäs vapauteen ja hengen valohon. Ei nykyai'an sortaja voi saada laulajaa, sen kunnian saa sorrettu ja oikeus sen saa ja jalo hän, ken kansoaan vain hiukan auttaa voi: hänelle suista satojen myös siunausta soi.

Vieläkö valohon luotat? Jo pimeni silkkisielu, sameni sametin välke, kylän ämmien käsissä, naisten kahvinauruloissa. Ei ole valoa enää koko maassa, maailmassa

Kun kunnioittain valtiattareeni ma olin katsahtanut ynnä katseen hän mulle suonut suopean ja varman, valohon käännyin, joka alttiuttaan niin oli tarjonnut, ja lausuin äänin nyt liikutetuin: »Virkkakaa, keit' ootteAh, kuin ja millaiseks hän kasvoi kautta tuon ilon uuden, josta sai hän lisän, kun moista pyysin, entisriemuihinsa.

Kenpä Syntys' tuntevi kaukaisen? Kaukaa täältä sinisilmäs' Päivän valohon, heräten, loit. Meren anti, ei vaimon, Ompi tytär Morannalin. Ehkä autuas aalto nousi Kevättuulilla päivähän päin, Vaipui taasen ja sinut Valkovaahdosta synnytti." Impi otsalle nuorukaisen Painoi huulensa hymyilevän "Veljen' oot sinä. Voinko Olla veljeni morsian? Kaukaa saapuva sulhon' ompi.

Kun kunnioittain valtiattareeni ma olin katsahtanut ynnä katseen hän mulle suonut suopean ja varman, valohon käännyin, joka alttiuttaan niin oli tarjonnut, ja lausuin äänin nyt liikutetuin: »Virkkakaa, keit' ootteAh, kuin ja millaiseks hän kasvoi kautta tuon ilon uuden, josta sai hän lisän, kun moista pyysin, entisriemuihinsa.

Oi, Herra, joka maamme valohon päästä soit, Jok' uskollisest' autoit tähän asti, ahdingoissa varmaan myös vielä auttaa voit, Niin auta siis aina armoisasti!

Päivän Sana

gardien

Muut Etsivät