Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Ja herrat, jesta kun komentaapi, Ihan humuu ympäri pään! Välisti miestä ne rumpuna kaapii, Ah, silloin tuntevi sään! Se kaartinpojan elämää! Voi, kovin kurja, onneton, Sotilaan elämä aina on! Kun leikkitaistossa variksia jahtaa Ihan nilkat ne nyrjähtää. Sata reklementtiä löytyä mahtaa, Pidä siksi pystyssä pää! Saat lihaa, herneitä suuhusi ahtaa, Mut kalaa et ensinkään. Se kaartinpojan elämää!
Sa, haltiatar sulohaaveilon: Sun heimoas myös oma henkeni on! Sun luontoas on sävel lauluni: Sinut siksi se liioin tuntevi. SYD
Mut kuva vieraan, kas, tytön silmähän lähtehess' astuu. Luullen saavansa näin näkemättä sen muotoa kallist', armasta silmätä, katsoo hän yhä vain varomatta, vierahan kun hymykatseen siin' yhtäkkiä kohtaa. Kainoksi tyttönen käy, sydän, tyynenä sykkivä äsken, säikkyen kouristuu, hän tuntevi kuin veri polttaa poskillaan, ja hän pelvolla huomaa kasvonsa lähteess' alttiiks vierahan katseellen.
Siihen laativi pesänsä, muni kultaiset munansa: kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen. Alkoi hautoa munia, päätä polven lämmitellä. Hautoi päivän, hautoi toisen, hautoi kohta kolmannenki. Jopa tuosta veen emonen, veen emonen, ilman impi, tuntevi tulistuvaksi, hipiänsä hiiltyväksi; luuli polvensa palavan, kaikki suonensa sulavan.
On maani kaunis ja kansalla On voima tenhokas tallella. Oi kallis maani ja jalo kansa, Oi kansa uljas ja voimakas! Tunnethan impeni kaunoisen? Hänethän tuntevi jokainen! No niin, yht' armas on synnyinmaani, Yht' armas on se ja ihana. VANGITTU
Mut kuolema häntä jo huhuilee manan virran toisella puolla, hän tyynenä Tuonelle hymyilee: jalon helppoa aina on kuolla! Hän katsoi katsehen viimeisen niin suruisin silmäyksin ja alkaa tutkimusretken sen, jonka tuntevi unelma yksin. Mun isäni kallihin kuolema vei, hänet peittävi musta multa, ja luokseni koskaan palaa ei hän retkeltä aloitetulta.
Tuo tuumi sankari tuokion, kaks, hänen silmänsä siirtyi Khimairaan: »Ma Hornan jään hovirunoilijaks, teen terveeksi sieluni sairaan, elon entisen toivot ja muistotkin epään, Khimairan kun lempeän vierellä lepään!» Kakskymmentä vuotta jo ollut on Khimairan kahleissa Bellerophon, hän tuskin tuntevi itseään, ei muista entistä elämätään.
Lisäksi jos luottamuksensa ja suosionsa hän lahjoittaa ja tahtoo rinnalleen hänt' ennen muita ylentää niin sodan kun rauhan töissä, seuraelämässä, niin, luulen, voispa hiljaisesti kiittäin mies kaino arvon antaa onnelleen. Ja Tassolla tään kaiken lisäks on viel' onni nuorukaisen ihanin: jo isänmaansa hänet tuntevi ja häneen toivonsa on kiinnittänyt.
Kenpä Syntys' tuntevi kaukaisen? Kaukaa täältä sä sinisilmäs' Päivän valohon, heräten, loit. Meren anti, ei vaimon, Ompi tytär Morannalin. Ehkä autuas aalto nousi Kevättuulilla päivähän päin, Vaipui taasen ja sinut Valkovaahdosta synnytti." Impi otsalle nuorukaisen Painoi huulensa hymyilevän "Veljen' oot sinä. Voinko Olla veljeni morsian? Kaukaa saapuva sulhon' ompi.
Niinp' on kansa Suomenmaan, Herättyään, noustuaan, Mahtavasti, Voimakkaasti Ilkivaltain muurit murtava. Tunnethan impeni kaunoisen? Hänethän tuntevi jokainen! No niin, yht' armas on synnyinmaani, Yht' armas on se ja ihana. Kuin vuorten metsistö lehväinen On neito kukkiva, keväinen, Jonk' otsa-kumpua seppel suojaa Ja tukka tuulessa lainehtii.
Päivän Sana
Muut Etsivät