Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Mut kuolema häntä jo huhuilee manan virran toisella puolla, hän tyynenä Tuonelle hymyilee: jalon helppoa aina on kuolla! Hän katsoi katsehen viimeisen niin suruisin silmäyksin ja alkaa tutkimusretken sen, jonka tuntevi unelma yksin. Mun isäni kallihin kuolema vei, hänet peittävi musta multa, ja luokseni koskaan palaa ei hän retkeltä aloitetulta.
Sinä kirottu, sun paikalla mustalle Tuonelle viskasen, ettäs sen rosmon laskit. PALVELIJA. Malta, Ilmari, ja kuule: kaikin voimin he häntä hallita koetit, mutta peikolla oli peloittava voima. NYYRIKKI. Totta haastelee tyttö. Hän tallukkoina miehet kimpustansa karisti ja juoksi matkoihinsa; ja tämä tapahtui niin pikaisesti, etten, pahasti kyllä minäkään heitä ehtinyt apuun.
Tähän paikkaan he hautasivat Paavalin. Tänne he hautasivat myöskin Philon, samaan kammioon, jossa hänen äitinsä lepäsi; ja hänen äitinsä päällekirjoituksen yli he piirsivät kyyhkysen, joka kantoi öljypuun oksaa sen rauhan kuva, jonka he olivat saavuttaneet ja nämät yksinkertaiset sanat: "Philon ja Clymenen Bisomum." Tuonelle menneet.
Se vasta, vast' on vapaa mies, ken oman luoda tiensä ties keskeltä elon kuohujen ja ajan aatteiden; ei häntä vallat horjuta, ei joukon oikut orjuuta, hän yksin yönkin halki käy, kun tähteä ei näy. Ja vasta vapaa mies on se, ken tyynnä lausuu Tuonelle: »Ma kuolla voin, mut kuole ei, min eestä työtä tein.» Ei kuolema lie ankarin; on kuolo seppel sankarin, kun vaatii häntä vakaumus ja ihmis-oikeus.
Mut kuolema häntä jo huhuilee Manan virran toisella puolla, Hän tyynenä Tuonelle hymyilee: Jalon helppoa aina on kuolla! Niin katsoi katsehen viimeisen Rauhallisin silmäyksin Ja alkaa tutkimusretken sen, Jonka tuntevi unelma yksin. Mun isäni armahan Tuonela vei, Hänet peittävi musta multa, Ja luokseni koskaan palaa ei Hän retkeltä aloitetulta.
Sanoi vanha Väinämöinen, itse virkkoi, noin nimesi: "Onko tässä nuorisossa, kansassa kasuavassa, vaiko tässä vanhalassa, väessä vähenevässä, kenpä Tuonelle kävisi, lähtisi Manan majoille, toisi Tuonelta orasen, vääntiän Manan väeltä reki uusi laatiani, korjanen kohentoani?"
Sekä nuoremmat sanovi, jotta vanhat vastoavi: "Ei ole tässä nuorisossa eikä varsin vanhastossa, koko suuressa su'ussa niin urosta urheata, jotta Tuonelle menisi, lähtisi Manan majoille, toisi Tuonelta orasen, vääntiän Manan majoilta reki uusi laatiasi, korjanen kohentoasi." Silloin vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, läksi toiste Tuonelahan, matkasi Manan majoille.
On sankari sortunut, ylpeä liian miekkansa oli iskemään isien nostamaa pyhää ikuista valtaa, mi kirkkahin koru aikojen kultaisen kruunun ompi. On sankari sortunut, joukkonsa toivo pettynyt tuonelle uhrasi urhon ylpeän, suuren, on sankari sortunut, ikuinen Rooma vapaana jälleen, ja pauhaten kaikuu kaduilta, toreilta rahvahan riemu.
Päivän Sana
Muut Etsivät