United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo tuumi sankari tuokion, kaks, hänen silmänsä siirtyi Khimairaan: »Ma Hornan jään hovirunoilijaks, teen terveeksi sieluni sairaan, elon entisen toivot ja muistotkin epään, Khimairan kun lempeän vierellä lepään!» Kakskymmentä vuotta jo ollut on Khimairan kahleissa Bellerophon, hän tuskin tuntevi itseään, ei muista entistä elämätään.
Saavuttiin ilovalkea-kunnaallen, joka seudull' on kesän suurena juhlana mielusa yhtymäpaikka ollut jo vanhastaan; ilon sinne vallaton poika, sinnepä nuor' mies ylpeillen sekä, rinnassa lempi, tyttökin riensi, ja sinne se vanhuskin sopestansa kaukaa laaksosta katsoo, kuin tulet syttyvät yössä, riemusat niin kuin muistotkin oman yöllisen mielen.
Tutut aitat jo kaikki unelmoi, koko kylä uinailee. Vain joelta hanurin soitto soi ja verkkaan loittonee. Kaikk' elämän äänet on kuolleet pois yön helmaan lumotun. Jos mun murheeni muistotkin vaieta vois ja sydämeni mun! Koti-ikävä Jo kylässä kaikki nukkuu ja kaikk' ovat kotonaan. Mun tienikin kylähän kulkee, mut ei kotiin konsanaan.
MIKKO. Olisin minä ollut täällä, kyllä piankin olisin saanut tuommoiset harhanäyt pakenemaan. Uskotko sen? ANNA LIISA. Nyt ne eivät pitkään aikaan ole minua enää vaivanneetkaan. Ja pois minä olen karkoittanut kaikki nuo tukalat muistotkin. Mikä niitä taas lienee johdattanut mieleen. Ei puhuta niistä enää. MIKKO. Ei puhuta, ei. Ei ne puheesta kumminkaan parane.