United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kapteeni Stålsköld vakuutti, että hän Aake Berg'in huoneessa oli nauttinut hellintä huolta, joka koskaan on tullut sairaan osaksi sekä koitti ylistelevin sanoin osoittaa kiitollisuuttaan, kun kuningatar sangen jyrkästi katkaisi hänen puheensa: "Ompa hyvä, että ovat koettaneet olla teille mieliksi, sillä tällä kaikella eivät he ole tehneet muuta kuin velvollisuutensa.
Mutta jouduttuaan toistamiseen tämmöisten ristiriitaisten tunteitten valtaan alkoi hänessä herätä mitä hellintä myötätuntoisuutta Reginaa, tuota kovaa kokenutta turvatonta, viatonta tyttöä kohtaan, jonka koko häpeä oli hänen köyhyytensä.
Hän ratsasti tulijaa vastaan, laskeusi hevosen selästä ja tervehti ystävällisesti. Liikutetun näköisenä ja väräjävin äänin kertoi hän Inkerin äidin olevan kuolemaisillaan ja kaikin mokomin tahtovan tavata Tuomasta. Kuvaillessaan äidin levottomuutta ja tyttären surua osasi hän niin mainiosti näytellä mitä hellintä osanottoa, että sai kuulijan luottamuksen heräämään.
Tyttö oli vastaukseksi vaan ääneti, mutta kuumat kyynelet vuotivat hänen poskilleen. Gerda puhui kauan aikaa hänen kanssaan ja koetti aivan hyväntahtoisilla sanoilla, jaloimmalla ihmisrakkaudella, saada häntä puhumaan suoraan, lupasi hänelle lempeintä tuomiota, hellintä osanottoa, neuvoa ja apua. Turhaan!
Minua ei enää vaivannut mieliharmi, salainen pelko kalvoi omaatuntoani, enkä minä tuntenut ainoastaan pelkoa ... en, minä tunsin katumusta, hehkuvinta sääliä, lempeä niin hellintä lempeä.
Mutta Steerforth'in notkea, vilkas, hauska luonto, hänen iloinen käytöksensä, hänen kaunis ulkomuotonsa ja se syntyperäinen kyky, jolla hän sovitti itsensä jokaisen mukaan, kun hän vaan tahtoi, ja kosketti suoraan, kun hän huoli sitä tehdä, kaikkien sydämen hellintä kohtaa, suostutti Peggotyn kokonaan häneen ennen viiden minutin kuluttua.
Samaa peläten koki Esterkin osoittaa mitä hellintä huomaavaisuutta kumpaakin vanhusta kohtaan. Milloin koki hän kreivittären silmistä lukea hänen pienimmänkin toivomuksensa ja rientää sitä täyttämään, samalla kuin hänen rukoilevat silmänsä anoivat anteeksi hänen äskeistä hillitöntä kiivauttaan.
"Isaak", lausui hän, puhuen äänellä, joka oli täynnä hellintä ja jalointa osan-ottoa ja laskien kätensä Juutalaisen olkapäälle: "
Sitten hän päästi hänet syleilystään, tarttui molemmin käsin hänen päähänsä, suuteli otsaa ja silmiä ja sulki taasen hänet syliinsä. Hän toisteli toistamistaan hänen nimeään, heittäytyi polvilleen hänen eteensä, suuteli hänen kättään ja osoitti hänelle mitä hartainta, hellintä kunnioitusta. Hänen riemunsa oli rajaton kuten hänen rakkautensa ja onnensakin.
Kun suru suora, vilpitön sydämmen valtoaa, Niin puhtahimmin laulumme se silloin kajahtaa, On laulu siksi puhdasta, kun murhe puhdas on, On kielten helkky hellintä, kun tunne hellä on. Jos luottamista näihin lie, mun laulu hellää ois, Ja kielin hellin, kaihovin se kaipausta sois, Mun laulu sulle ilmoittais, sä kansa onneton, Kuin paljo hukkas kansa se, mi hukkas Suonion.