Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Muutamia päiviä myöhemmin Emilie Björkstén matkustaa Helsinkiin maisterinvihkiäisiin ja vielä kauemmaksi. Tulvillaan tuon erohetken muistoja, jolloin Runeberg liikutettuna huudahtaa: »Kuinka saa ajan kulumaan, kun ei saa nähdä sinua!» ja Emilie riistäytyy irti hänen syleilystään, eroavat he moneksi kuukaudeksi.
Jerikon onni oli täydellinen, kun hän syleili vieläkin suloista, vaikka monenlaisista suruista ja kärsimyksistä kalvennutta, uskollista Loviisaa, mutta yht'äkkiä tempasihe tyttö irti hänen syleilystään. "Ei, ei", nyyhkytti Loviisa, "minä en voikaan tulla omaksesi sinä et tiedä mikä hirveä rikos meidät erottaa!" Säikähtäen kysäsi Jeriko: "mikä?"
Kun hän pääsi luolaan, hiipi vaalea haamu esille patsaan takaa. "Valeria, kaunis ruusuni", huudahti Totila syleillen tulisesti rakastettuaan, joka hiljaa vastusteli hänen kiivaita mielenilmauksiaan. "Päästä, päästä, rakkaani", kuiskasi Valeria koettaen irroittautua hänen syleilystään. "En, armaani, en päästä sinua. Kuinka kauan, kuinka tuskallisesti olen sinua kaivannut.
"Tule ystäväkseni, tule luokseni, minua koskaan enää jättämättä! Tulethan, Wald!" Ja rajusti syleili hän nuorukaista, jonka ylevää mieltä ja hiljaista kuntoa hän osasi arvostaa. Georg ei ollut Adelbertin herttaisuudelle kylmäkiskoinen. Sydämmellisellä silmäyksellä kiitti hän häntä ja irtautui lempeästi hänen syleilystään.
Verestävine, elämän-ilosta hurjistuneine silmineen, leveine leukoineen ja nykerönenineen, hän oli niin hullunkurisen näköinen, ettei itse ankara, säädyllinen ja muuten arvostaan hyvinkin arka veen emäntä voinut suuttua hänelle. Hän sysäsi vain hänet hyväntuulisesti syrjään ja irtautui hymyillen hänen umpimähkäisestä, mitään tarkoittamattomasta syleilystään. Kaikki nauroivat.
Aina hellä, aina kärsivällinen ja aina hyvä. Ja hän painoi lämpimän, pitkän ja pehmeän suutelun huulilleni. Sydämmeni heltyi äkkiä. Minun oli vaikea estää kyyneliä nousemasta silmiini. Pyrin irti hänen syleilystään. Lyyli raukka kylmettyy. Mutta hän ei päästänyt, ennenkuin oli vielä monet kerrat suudellut minua ja senkin jälkeen hän yhä uudelleen hyväili ja silitteli päätäni.
"Oh, näyttelijätärhän minussa vain pilkisti esiin minä voin näytellä, mitä osaa tahdon", vastasi Ester ja irtautui hänen syleilystään, kylmästi nauraen. Bengtin kasvot synkkenivät. Häntä inhotti kuulla sanaa "näyttelijätär" Esterin nimen yhteydessä; sen tiesi Ester, mutta nyt oli hän sillä mielellä, että häntä huvitti käyttää sitä.
Ja eikö hän todellakin myöhemmin kohdannut häntä, kaukana kotorannoilta, vieraan taivaan alla, tuossa ihmeellisessä, ijankaikkisessa kaupungissa, loistavissa tanssijaisissa, hurmaavan soitannon ohella Palazzossa tietysti Palazzossa tuolla mirthien ja ruusujen siimeksessä, missä hän, tuntien hänet, kiireesti otti naamarinsa pois ja kuiskaili: 'minä olen vapaa' ja sitten vapisten heittäysi hänen rinnoilleen ja riemuitsi ihastuksesta, jolloin he silmänräpäyksessä unohtivat murheen, eron ja kaikki tuskat ja hän sitten viimeisellä, intohimoisella suutelolla tempasi itsensä irti hänen tuskalloisesta syleilystään?"
Sitten hän päästi hänet syleilystään, tarttui molemmin käsin hänen päähänsä, suuteli otsaa ja silmiä ja sulki taasen hänet syliinsä. Hän toisteli toistamistaan hänen nimeään, heittäytyi polvilleen hänen eteensä, suuteli hänen kättään ja osoitti hänelle mitä hartainta, hellintä kunnioitusta. Hänen riemunsa oli rajaton kuten hänen rakkautensa ja onnensakin.
Hän tuli päättävästi Katjushan luo. Ja kauhea, hillitsemätön, eläimellinen tunne valtasi hänet. Päästämättä Katjushaa syleilystään, Nehljudof istutti hänet vuoteelle ja tuntien, että pitäisi vielä jotakin tehdä, istui hänen viereensä. Dmitrij Ivanovitsh, ystävä hyvä, päästäkäähän toki, puhui Katjusha rukoilevalla äänellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät