United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja pakoittaen itseänsä ja muistaen kuinka tämmöisessä tapauksessa kaikki ihmiset hänen asemassaan yleensä menettelevät, hän kiersi kätensä Katjushan vyötäisten ympärille. Tämä pysähtyi ja katsoi häntä silmiin.
Ja hän muisti elävästi sen hetken, kun hän käytävässä saavutti Katjushan ja pistettyään tämän käteen rahaa juoksi pois. »Voi sentään noita rahoja!» muisteli hän kauhulla ja inholla, samoin kuin silloinkin, tätä hetkeä. »Voi, voi! kuinka ilettävää! puhui hän niinkuin silloinkin ääneen. Ainoastaan kurja konna saattoi noin menetellä!
Natalia Ivanovnan mieltä kiinnitti nyt, veljeensä nähden, kaksi seikkaa: tämän avioliitto Katjushan kanssa, josta hän oli kuullut jo omassa kaupungissaan, sillä kaikkihan siitä puhuivat, ja toiseksi hänen aikomuksensa luovuttaa maa talonpojille, josta niinikään kaikki tiesivät ja mikä monesta näytti valtiollisesti vaaralliselta yritykseltä.
Sireeniaita kukki aivan samalla tavalla kuin sinä vuonna, kaksitoista ajastaikaa sitten, kun Nehljudof oli vielä juossut leskeä 16-vuotisen Katjushan kanssa, pudonnut pehkon takana ja polttanut itsensä nokkosiin. Sofia Ivanovnan istuttama lehtikuusi, joka oli talon vieressä ja silloin vaan seipään korkuinen, oli nyt tukiksi kelpaava suuri puu, tuuheassa pehmeässä, keltasenvihriäisessä havussa.
Lautalla oli hiljaa, kuului ainoastaan lauttamiesten askeleita ja liikahtelevien hevosten kavioiden töminää. Nehljudof seisoi lautan reunalla katsellen leveää nopeaa virtaa. Hänen ajatuksiinsa tuli milloin vihamielisyydessä kuolevan Kryiltsofin rattailla tärisevä pää, milloin tuo reippaasti tien viertä kulkevan Katjushan kuva hänen astellessa Simonsonin kanssa.
Ja tämä hellyys ja hyvyys, jotka tulivat näin erinomaisen olennon puolelta, koski niin syvältä Maslovaan, että hän koko sydämmellään antautui hänelle, tietämättään omisti hänen mielipiteensä ja tahtomattaan kaikessa häntä matki. Tämä Katjushan altis rakkaus liikutti Maria Pavlovnaa ja hänkin kiintyi Katjushaan. Näitä naisia liitti toisiinsa vielä heidän yhteinen inhonsa sukupuolirakkauteen.
Katjushan elämä ja sieramista tuleva mätä ja ulosvuotaneet silmät ja hänen oma tekonsa Katjushan kanssa, kaikki nämä näyttivät hänestä samaan luokkaan kuuluvilta asioilta, ja hän oli kaikilta puolin näiden asiain ympäröimänä ja oli niihin hukkumassa.
Oli siinä myöskin ehkä tavallisen mustasukkaisuudenkin tunnetta: hän oli niin tottunut Katjushan rakkauteen häntä kohtaan, ettei voinut ajatellakaan Katjushan voivan rakastua toiseen. Oli siinä myöskin paha mieli kerran omaksumansa suunnitelman kukistumisesta, jonka mukaan hänen piti elää Katjushan rinnalla niin kauan kuin tämä kärsi rangaistustaan.
Lähtönsä edellisenä iltana hän vietteli Katjushan, ja, pistettyään hänelle viimeisenä päivänä sataruplasen käteen, matkusti pois. Viiden kuukauden kuluttua hänen lähtönsä jälkeen Katjusha sai varmasti tietää olevansa raskauden tilassa. Siitä lähtien oli hänelle kaikki tyyni yhdentekevää, ja hän vaan ajatteli kuinka pääsisi siitä häpeästä, joka häntä odotti.
Nehljudofin sydämmessä tänä viimeisenä päivänä tätien luona, kun hänellä oli yö tuoreessa muistissa, nousi ja taisteli keskenään kaksi tunnetta, toinen: polttavat aistilliset muistot eläimellisestä rakkaudesta, joka tosin ei läheskään ollut antanut mitä oli luvannut, ja jonkinlainen tyytyväisyys siihen, että tarkoitus oli saavutettu; toinen oli tieto siitä, että hän oli tehnyt jotakin hyvin pahaa ja että tämä paha oli korjattava ja korjattava ei Katjushan, vaan hänen itsensä tähden.