Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Nehljudof muisti kahleet, ajellut päät, tappelut, irstaudet, kuolevan Kryiltsofin, Katjushan kaikkine entisyyksineen, ja häntä rupesi kadehdittamaan, ja haluttamaan osakseen samanlaista rikasta, puhdasta onnea, jota hän nyt oli näkevinään.
Tämä syy ei ollut se, että hän kymmenen vuotta sitten vietteli Katjushan ja hylkäsi hänet, sen hän oli jo kokonaan unohtanut eikä pitänyt sitä suinkaan esteenä avioliittoonsa; syy oli siinä, että tähän aikaan hän oli suhteissa erään naimisissa olevan naisen kanssa, joka suhde kyllä oli hänen puoleltaan jo katkaistu, mutta nainen ei sitä vielä katkaistuksi tunnustanut.
Hän antoikin Katjushalle rahaa, sen verran kuin piti sopivana omaan ja hänen asemaansa nähden. Lähtöpäivänä, päivällisen syötyä, hän yllätti Katjushan eteisessä. Tämä sävähti punaseksi nähtyään hänet ja aikoi mennä ohitse osoittaen silmillään, että piikakamarin ovi oli auki, mutta Nehljudof pidätti hänet.
Katjusha istahti, pani kätensä polvilleen ja näytti ihan rauhalliselta, mutta heti kun Nehljudof oli vaan maininnut Simonsonin nimen, hän sävähti tulipunaiseksi. Mitäs hän sitten puhui teille? kysyi Katjusha. Hän sanoi tahtovansa mennä naimisiin teidän kanssanne. Katjushan kasvot yhtäkkiä rypistyivät ilmaisten tuskaa; hän ei sanonut mitään, vaan loi ainoastaan katseensa alas.
Siinä itsekkyyshulluuden tilassa, jossa hän oli, ajatteli Nehljudof vaan itseänsä, ajatteli sitä, tuomitsevatko häntä ihmiset ja missä määrin, jos saavat tietää, miten hän oli menetellyt Katjushan kanssa, eikä yhtään ajatellut sitä, mitä Katjusha tuntee ja miten hänen on käypä.
Agrafena Petrovnan läsnäolo vielä enemmän kehoitti häntä toistamaan päätöksensä sisarelle. Sinä puhut aikeistani mennä naimisiin Katjushan kanssa? Minä olin näetkös kyllä päättänyt sen tehdä, mutta hän itse on varmasti ja ehdottomasti hylännyt minun tarjoomukseni, sanoi Nehljudof ja hänen äänensä vavahti niinkuin se vavahti aina hänen siitä asiasta puhuessa.
Nehljudof tuli poikenneeksi tätien luo sentähden, että heidän maatilansa oli sen tien varrella, jota myöten hänen rykmenttinsä oli edennyt, ja myöskin sentähden, että he kovin vaativat häntä tulemaan, mutta ennen kaikkea nähdäksensä Katjushan.
Hän otti saappaat jalastaan ja meni paljain jaloin käytävää pitkin Katjushan ovelle Matrjona Pavlovnan huoneen vieressä. Ensin hän kuunteli Matrjona Pavlovnan rauhallista kuorsaamista ja aikoi jo astua sisään, kun yhtäkkiä kuuli tämän yskivän ja kääntyvän narajavalla vuoteellaan. Hän jähmettyi kauhistuksesta ja seisoi näin noin viisi minuuttia.
Mutta tuota juttua Katjushan kanssa, sitä, että Dmitrij oli saattanut ajatellakaan avioliittoa tämän kanssa, ei ruhtinaallinen äiti voinut kauhutta muistella.
Hän tuli päättävästi Katjushan luo. Ja kauhea, hillitsemätön, eläimellinen tunne valtasi hänet. Päästämättä Katjushaa syleilystään, Nehljudof istutti hänet vuoteelle ja tuntien, että pitäisi vielä jotakin tehdä, istui hänen viereensä. Dmitrij Ivanovitsh, ystävä hyvä, päästäkäähän toki, puhui Katjusha rukoilevalla äänellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät