Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Nykyinen tunne ei ollut muuta kuin se sama säälin ja hellyyden tunne, jota Nehljudof oli tuntenut tavatessaan Katjushaa ensi kerran vankilassa, ja joka oli kasvanut hänen käytyään lasaretissa, jolloin hän voitti inhonsa ja antoi Katjushalle anteeksi tuon jutun välskärin kanssa, joka juttu sittemmin kuitenkin oli osoittautunut vääräksi; tunne oli sama, mutta siinä oli kuitenkin se eroitus, että silloin se oli hetkellistä laatua, jota vastoin se nyt oli tullut pysyväiseksi.
Eihän voinut sitä jättää. »En saa jättää naista, jota olen rakastanut, ja tyytyä siihen että maksan asianajajalle ja vapautan hänet pakkotöistä, joita hän ei ansaitse; sovittaisin syyni rahoilla samalla tavalla kuin silloinkin kun luulin tehneeni mitä pitää annettuani Katjushalle rahaa!»
Hän antoikin Katjushalle rahaa, sen verran kuin piti sopivana omaan ja hänen asemaansa nähden. Lähtöpäivänä, päivällisen syötyä, hän yllätti Katjushan eteisessä. Tämä sävähti punaseksi nähtyään hänet ja aikoi mennä ohitse osoittaen silmillään, että piikakamarin ovi oli auki, mutta Nehljudof pidätti hänet.
Taikka, tälle ei ole mitään sanomista, sanon hänen miehellensä, että olen heittiö, olen petkuttanut häntä. Perinnön kanssa menettelen niin, että totuus tulee tunnustetuksi. Sanon hänelle, Katjushalle, että olen heittiö, että olen syyllinen hänen edessään ja teen kaikki mitä voin helpoittaakseni hänen kohtaloansa. Niin, tahdon tavata häntä ja pyytää, että hän antaisi minulle anteeksi.»
Tämä tieto oli iloinen ja tärkeä: oli tapahtunut se, mitä Nehljudof saattoi toivoakin Katjushalle, ja myöskin itsellensä. Tosin kyllä tämä hänen asemansa, muutos tuotti uusia mutkia suhteessa häneen. Niinkauan kuin Katjusha oli vielä pakkotyöläisenä, oli se avioliitto, jota Nehljudof hänelle tarjosi, ainoastaan nimellinen ja tarkoittikin vaan hänen tilansa helpoittamista.
Kerran minä, kertoi hän nauraen Katjushalle, kun yksi herrasmies minua ahdisteli kadulla eikä meinannut päästää, ravistelin sitä niin että se pelästyi ja pötki tiehensä. Vallankumouksellisten joukkoon hän oli yhtynyt, kertomuksensa mukaan, siitä syystä, että oli lapsuudestaan asti tuntenut inhoa herrasväen elämään, ja oli aina rakastanut yksinkertaisten ihmisten elämää.
Ei hänellä ollut mitään sanomista Katjushalle, mutta ohimennessään hän keksi suhkaista: Täti sanoi, että pääsiäisateria tulee vasta myöhemmän jumalanpalveluksen jälkeen. Nuori veri, kuten aina Nehljudofin Katjushaan katsahtaessa, tulvahti suloisiin kasvoihin ja mustat silmät nauraen ja iloiten, lapsekkaasti katsoen alhaalta ylös pysähtyivät häneen. Kyllä tiedän, sanoi hän hymähtäen.
Ajatteli hän vielä sitäkin, että pitäisi antaa Katjushalle rahaa, ei hänen tähtensä, ei sentähden että nämä rahat olisivat olleet hänelle tarpeen, vaan sentähden, että niin on aina tapana tehdä, ja häntä olisi pidetty epärehellisenä ihmisenä, jos hän käytettyään Katjushaa hyväksensä, ei olisi siitä maksanut.
Hän päätti sittenkin koettaa päästä vankilaan heti, toimittaakseen Katjushalle iloisen sanoman ja ehkä vapauttaakseen tämän, ja myöskin saadakseen tietää miten Kryiltsof voi ja ilmoittaakseen hänelle ja Maria Pavlovnalle mitä kenraali oli sanonut. Vankilan tirehtöri oli hyvin pitkä ja lihava jättiläinen, hänellä oli suupieliä kohden kääntyvät viikset ja poskiparta.
Päivän Sana
Muut Etsivät