Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Hän ei ymmärtänyt sanaakaan siitä niitä hänelle puhuttiin, vastaili sopimattomissa kohdin, muistellen viimeisen suutelon herättämää tunnetta, kun hän saavutti Katjushan käytävässä. Mitään muuta hän ei voinut ajatella.
Ja vaan kuvaillessaankin, kuinka hän tapaisi Katjushan, kuinka sanoisi hänelle kaikki, kuinka katuisi rikostaan hänen edessänsä, kuinka tekisi kaikki minkä voi, menisi naimisiin hänen kanssaan ja sovittaisi siten rikoksensa , valtasi hänet omituinen, ylevä riemu ja kyyneleet nousivat hänen silmiinsä.
Häntä ei ainoastaan hävettänyt, vaan hän kaipasi kaikkea sitä, mitä häneltä meni Katjushan kanssa hukkaan. Minä en odottanut tätä, sanoi Nehljudof. Miksi jäisitte tänne elämään ja kärsimään. Olette jo kylliksi kärsinyt. En ole kärsinyt, vaan minun on ollut hyvä olla, ja minä olisin tahtonut vielä palvella teitä, jos vaan voin. Me, hän sanoi: »me», ja katsahti Nehljudofiin, emme tarvitse mitään.
Nehljudof katsahti häntä vaieten silmiin. Katjushan silmät hymyilivät. Se on erittäin hyvä, sai Nehljudof vaan sanotuksi ja jätti hänelle hyvästi. «Niin, niin, hän on aivan toinen ihminen!» ajatteli Nehljudof, kokien entisten epäilyksien jälkeen aivan uutta, ennen koskaan tuntematonta vakaumusta rakkauden voittamattomuuteen.
Hän läksi kulkemaan rinnan, katsoen yhä ikkunaan. Upseeri aikoi päästää ikkunan alas, vaan ei mitenkään voinut. Nehljudof nousi ja työnnettyään upseerin syrjään, alkoi itse sitä aukaista. Juna lisäsi vauhtia, niin että Katjushan oli kulkeminen nopeasti. Juna läksi vieläkin nopeammin, ja nyt meni ikkuna alas. Mutta samassa konduktööri työnsi Katjushan syrjään ja hyppäsi vaunuun.
Lopetettuaan kirjeet hän katsahti kelloonsa: oli jo aika lähteä päivällisille kenraalin luo. Matkalla hänen päähänsä juolahti taas ajatus miten Katjusha ottaa vastaan armoituksensa. Minne hän oli sijoitettava? Kuinka hän itse rupeaa elämään hänen kanssaan? Mitä Simonson? Mikä on Katjushan suhde häneen? Muisti sen muutoksen, joka oli Katjushassa tapahtunut.
Nyt sitävastoin ei ollut mikään estämässä heidän yhdyselämäänsä. Mutta siihen ei Nehljudof ollut valmistunut. Entä sitten tuo Katjushan suhde Simonsoniin? Mitä olivat hänen eiliset sanansa tarkoittaneet? Ja jos Katjusha suostuisi yhtymään Simonsonin kanssa, olisiko se hyvä vai paha.
Hän avasi kirjekuoren ja nähtyään Seleninin kirjeen yhdessä jonkinlaisen virallisen paperin kanssa, tunsi että veri hyökkäsi hänen kasvoihinsa ja sydän kouristui. Se oli päätös Katjushan asiassa. Mimmoinen päätös olikaan tullut? Olisiko mahdollista, että hylkäävä?
Vaikka Nehljudofin tämäniltainen keskustelu Simonsonin ja Katjushan kanssa oli niin odottamaton ja merkillinen, Nehljudof ei pysähtynyt sitä miettimään: hänen suhteensa siihen oli liian monimutkainen ja vielä epämääräinenkin, ja sentähden hän karkoitti luotaan nuo ajatukset.
No kuulkaa sitten, sanoi Katjusha. Teidän täytyy jättää minut, sen minä sanon todenperästä. Minä en voi. Jättäkää se kokonaan, sanoi hän vapisevin huulin ja vaikeni. Niin se on. Ennen menen vaikka hirteen. Nehljudof tunsi, että tässä Katjushan kiellossa oli inhoa häntä vastaan, sovittamatonta loukkaantumusta, mutta oli myöskin jotain muuta, hyvää ja tärkeätä.
Päivän Sana
Muut Etsivät