Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Te puhutte hyvin kummallisesti, sanoi Agrafena Petrovna ja hänen vanhoissa silmissään leimahti kipinä. Agrafena tunsi Katjushan historian. Niin, minä olen syynä kaikkeen. Ja tämä asia on muuttanut minun kaikki aikeeni. Mutta mikä ihmeen muutos tästä voisi teille tulla? sanoi Agrafena Petrovna pidättäen naurahdusta.
Tästä lähtien Nehljudofin ja Katjushan väliset suhteet muuttuivat entisestään ja sijaan tuli se erikoissuhde, joka on olemassa viattoman nuoren miehen ja samallaisen viattoman tytön välillä, jotka viehättävät toinen toistaan.
He vaihtoivat papin ja tätien kanssa tavanmukaisen pääsiäissuudelman ja hän jo aikoi lähteä kun kuuli käytävässä Matrjona Pavlovnan, Maria-tädin vanhan sisäpiian, yhdessä Katjushan kanssa tekevän lähtöä kirkkoon pääsiäisleivoksien ja piimäjuuston siunauttamista varten. »Lähdenpähän minäkin«, ajatteli hän.
Siinähän on pappakin, kuului äkkiä kimakka lapsen ääni ja valkotukkainen pää kohosi Rantsevan takaa, joka yhdessä Maria Pavlovnan ja Katjushan kanssa ompeli tytölle uutta pukua Rantsevan uhraamasta hameesta. Minä, minähän se olen, sanoi vanki leppeästi. Hyvä sen on täällä olla, sanoi Maria Pavlovna osaa ottavalla kärsimyksellä katsoen vangin pahaksi lyötyihin kasvoihin. Jättäkää se vaan tänne.
Miksi minä pilaisin elämän vielä häneltäkin? sanoi hän pahoilla mielin. Niin, mutta jos onnistuisi niin että tulisi armahdus? sanoi Nehljudof. Voi, jättäkää minut. Ei ole enää mitään puhumista, sanoi hän, nousi ja meni kopista. Kun Nehljudof palasi Katjushan perässä miespuolisten koppiin, olivat siellä kaikki hyvin kiihoittuneina.
Hän alkoi muistella: mitään pahaa työtä, huonoa tekoa ei ollut, vaan oli ollut huonoja ajatuksia, että muka kaikki hänen nykyiset aikeensa avioliitto Katjushan kanssa ja maan luovuttaminen talonpojille, että se kaikki oli pilventakaisia mietteitä, ettei hän sitä kestäisi, että siinä oli jotain keksittyä, luonnotonta, ja että piti muka elää niinkuin oli elänyt.
Teenjuonnin jälkeen ruvettiin vastaniitetyllä nurmikolla talon edustalla leskeä juoksemaan. Katjusha otettiin myöskin mukaan. Muutamien vaihtojen jälkeen joutui Nehljudof juoksemaan Katjushan kanssa. Katjusha oli aina häntä miellyttänyt, mutta hänen ei ollut päähänkään pälkähtänyt, että heidän välillään voisi syntyä mitään erikoisia suhteita.
Kohta ensi päivästä, nähtyään Katjushan, Nehljudof tunsi vanhat tunteensa häntä kohtaan.
Kun sitten taas kaikki hiljeni ja rauhallinen kuorsaaminen jälleen alkoi kuulua, niin Nehljudof, koettaen astua semmoisille permantopalkeille, jotka eivät narisseet, meni edemmäs ja tuli aivan Katjushan oven luo. Kaikki oli hiljaa. Katjusha nähtävästi ei nukkunut, koska hänen hengitystään ei kuulunut.
Katjusha siirtyi lähemmäksi häntä, ja hän, itsekään tietämättä kuinka se tapahtui, kallisti kasvonsa Katjushan puoleen; toinen ei väistynyt; silloin hän puristi lujemmin Katjushan kättä ja suuteli häntä huulille. Hyvä ihme! sanoi Katjusha ja nopeasti irrottaen kätensä juoksi hänen luotaan pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät