Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
He juoksivat yhteen ja tarttuivat toistensa käsiin. Poltitte kätenne, mitä? sanoi hän korjaten vapaalla kädellään palmikkoa, hyvin hengästyneenä, ja katsoi hymyillen Nehljudofia alhaalta ylös, suoraan silmiin. Enhän tiennytkään, että täällä oli oja, sanoi Nehljudof myöskin hymyillen ja päästämättä Katjushan kättä.
Rukoilen sinua, puhui hän mielettömiä sanoja. Katjusha vaikeni, sitten Nehljudof kuuli hänen kätensä hapuilevan oven ripaa. Ripa naksahti ja hän tunkeutui sisään avatusta ovesta. Hän otti Katjushan syliinsä semmoisena kuin tämä oli kovassa, karkeassa paidassa, käsivarret paljaina, nosti hänet ja kantoi pois. Ah! Mitä te teette? kuiskasi Katjusha.
Kun Katjusha sitten kävi huoneessa, niin katsomatta häneen Nehljudof koko olennollaan tunsi Katjushan läsnäolon ja hänen piti pakoittamalla pakottaa itseänsä voidakseen olla katsomatta Katjushaan. Heti päivällisen jälkeen hän meni omaan huoneeseensa ja kovassa mielenliikutuksessa alkoi kävellä pitkin permantoa, kuunnellen ääniä talossa ja odottaen hänen askeleitansa.
Alussa hän kuitenkin tahtoi löytää Katjushan ja lapsen, mutta sittemmin, juuri sentähden, että hänen teki sydämmensä syvimmässä liiaksi kipeätä ja häntä liiaksi hävetti ajatella tätä, ei hän tehnyt tarpeellisia voimainponnistuksia asiaan ryhtyäksensä, vaan herkesi syntiänsä ajattelemasta ja unohti sen vieläkin enemmän.
Hän saavutti vielä kerran Katjushan, pujotti taas kätensä hänen vyötäreilleen ja suuteli häntä kaulaan. Tämä suutelo oli jo ihan toinen kuin ne kaksi edellistä: ensimäinen siellä sireenipehkojen takana ja toinen äskettäin aamukirkossa. Tämä oli kauhea ja Katjusha tunsi sen.
Tämmöisinä jatkuivat suhteet Nehljudofin ja Katjushan välillä koko sinä aikana, jona hän ensi kertaa oleskeli tätien luona. Tädit huomasivat asian laidan, säikähtivät, ottivat ja kirjoittivat siitä ulkomaille ruhtinatar Helena Ivanovnalle, Nehljudofin äidille. Täti Maria Ivanovna pelkäsi, että Dmitrij alkaisi pitää yhteyttä Katjushan kanssa.
Hän tiesi, että Katjushassa oli tämä rakkaus, siliä hän tunsi sitä itsessään tänä yönä ja tänä aamuna, tunsi, että hän tässä rakkaudessa sulaa yhdeksi Katjushan kanssa. Ah jospa kaikki tuo olisi pysähtynyt siihen tunteeseen, joka oli tänä yönä! »Niin, koko tuo hirmuinen asia tapahtui vasta Kristuksen ylösnousemuksen yön jälkeen!» ajatteli hän nyt, istuessaan ikkunan ääressä valamiesten huoneessa.
Avioliitto Katjushan kanssa oli yhdeltä puolelta Natalia Ivanovnan mieleenkin. Hän ihaili tuota päättäväisyyttä, tunsi siinä veljen ja itsensä, semmoisina kuin he molemmat olivat noina hyvinä aikoina ennen avioliittoa. Mutta samassa häntä kauhistutti ajatus, että veli menisi naimisiin niin hirveän naisen kanssa.
Mutta vaikka Nehljudof lakkaamatta vahti Katjushaa, ei hänen kertaakaan onnistunut tavata Katjushaa kahden kesken tänä päivänä. Luultavasti Katjusha vältti häntä. Mutta illempana sattui niin, että Katjushan oli meneminen Nehljudofin huoneen viereiseen huoneeseen ja laitettava vuode vieraalle.
Toisella puolella tietä Nehljudof tunsi Katjushan sinisen huivin, Vera Jefremovnan mustan palttoon ja Simonsonin takin ja kudotun lakin, valkoiset villasukat, jotka olivat sandaalien tavoin remmillä sidotut. Tämä kulki naisten rinnalla ja selitteli jotain kiivaasti. Nähtyään Nehljudofin, naiset nyökkäsivät hänelle päätään, mutta Simonson nosti juhlallisesti lakkia.
Päivän Sana
Muut Etsivät