Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Surinin joukon oli lähteminen kaupungista samana päivänä. Ei käynyt viivytteleminen. Minä sanoin samassa jäähyväiset Maria Ivanovnalle, jätettyäni hänet Saveljitshin huostaan ja annettuani hänelle kirjeen vietäväksi vanhemmilleni. Maria Ivanovna purskahti itkemään. "Hyvästi, Pietari Andreitsh", sanoi hän hiljaisella äänellä.
Tämmöisinä jatkuivat suhteet Nehljudofin ja Katjushan välillä koko sinä aikana, jona hän ensi kertaa oleskeli tätien luona. Tädit huomasivat asian laidan, säikähtivät, ottivat ja kirjoittivat siitä ulkomaille ruhtinatar Helena Ivanovnalle, Nehljudofin äidille. Täti Maria Ivanovna pelkäsi, että Dmitrij alkaisi pitää yhteyttä Katjushan kanssa.
"Kirkossa kentiesi, kävelyllä!... Jumala hänen ties! ehkä huoneessanne teidän maatessa: kyllä hänellä paikkoja on..." Kolme naista, jotka tulivat heidän luo, kysyen: "oubli ou regret?" keskeyttivät puhelun, joka kävi tuskallisen hauskaksi Lisaveta Ivanovnalle.
Muutamia hovi-naisia oli hänen ympärillään, ja nämä kohteliaasti tekivät Maria Ivanovnalle tietä. Keisarinna kääntyi häneen lempeänä, ja Maria Ivanovna tunsi hänessä saman rouvan, jolle niin suoraan oli puhunut asiansa muutama minuuti sitten. Keisarinna kutsui hänet luokseen ja sanoi hymyillen: "Olen, iloinen, että olen saattanut pitää sanani ja täyttää pyyntönne. Asianne on päätetty.
Tuskin, sillä hän nähtävästi ei juuri suurta lukua minusta pitänyt. Ivan Kusmitsh puolestaan ei suinkaan olisi pitänyt tarpeellisena ilmoittaa isälleni kaksintaisteluani. Minä arvelin sinne ja tänne. Vihdoin pysähtyivät epäluuloni Shvabriniin. Hänellä yksin oli etua kantelemisesta, joka vaikuttaisi lähtöni linnasta ja eroni kapteenin perheestä. Minä menin kertomaan kaikki Maria Ivanovnalle.
Kapteenin rouvan ruumis oli yhä vielä kuistin vieressä; ovella oli kaksi kasakkaa vartioimassa. Kasakka joka oli minut tuonut, meni minua ilmoittamaan ja, palattuaan heti kohta, saattoi minut samaan huoneesen, jossa edellisenä iltana olin sanonut niin hellät jäähyväiset Maria Ivanovnalle. Omituinen näky oli edessäni.
Kolmen päivän kuluttua toi Lisaveta Ivanovnalle nuori, vilkassilmäinen neito kirjelipun muotikaupasta. Lisaveta Ivanovna aukaisi sen levottomana, aavistaen rahavaatimusta, ja tunsi äkkiä Hermanin käsialan. Te, kultaseni, olette erehtyneet; tämä lippu ei ole minulle. "En, kyllä se on teille!" vastasi rohkea tyttö, salaamatta viekasta hymyään. "Lukekaa, olkaa hyvä."
Liisa juoksi huoneesensa. Ei kulunut kahta minuuttia, niin kreivitär alkoi soittaa minkä jaksoi. Kolme neitsyttä juoksi yhdestä ovesta ja kamaripalvelija toisesta. Miksi ette kuule, kun huudetaan? sanoi kreivitär. Sanokaa Lisaveta Ivanovnalle, jotta häntä odotan. Lisaveta Ivanovna tuli sisään, puettuna kapottiin ja hattuun. Vihdoinkin! sanoi kreivitär. Kylläpä on koruja! Ja mitä varten?
Päivän Sana
Muut Etsivät