United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kryiltsofin terveydestä hän myöskin kieltäytyi antamasta minkäänlaisia tietoja, eikä sanonut voivansa edes ilmaista oliko sellaista vankia olemassakaan: Niinpä siis Nehljudof saamatta mitään aikaan istui issikkaansa ja ajoi ravintolaan.
Tämä kirjoitti, että Kryiltsofin taudinkohtaus on totisempaa laatua kuin he olivat luulleet. »Me yhteen aikaan aijoimme pysäyttää hänet ja jäädä hänen luokseen, mutta sitä ei sallittu ja me nyt viemme hänet mukanamme, mutta pelkäämme pahinta. Koettakaa järjestää kaupungissa niin, että jos hänet jätetään, joku meistä jätetään hänelle toveriksi.
Kolmannessa heinien ja tyynyjen päällä makasi Kryiltsof. Hänen vieressään istui Maria Pavlovna. Nehljudof käski kyytimiehen pysäyttämään Kryiltsofin kohdalle ja meni tämän luo. Juopunut sotamies huitoi Nehljudofille kädellään; mutta Nehljudof ei välittänyt siitä, vaan meni vankkurin luo ja pidellen sen laidasta kulki sen rinnalla.
Kaikki se hirmuinen surkeus, jota hän oli nähnyt ja saanut tietää tähän aikaan, ja erittäinkin nyt tässä kauheassa vankilassa, koko tuo surkeus, joka oli kukistanut myöskin hyväsydämisen Kryiltsofin, oli ylimmillään, valloillansa, eikä näkynyt mitään mahdollisuutta sen voittamiseen tai edes ymmärtämiseen miten se oli voitettava.
Nehljudof muisti kahleet, ajellut päät, tappelut, irstaudet, kuolevan Kryiltsofin, Katjushan kaikkine entisyyksineen, ja häntä rupesi kadehdittamaan, ja haluttamaan osakseen samanlaista rikasta, puhdasta onnea, jota hän nyt oli näkevinään.
Hänen mielikuvituksessaan uudistuivat nuo tukahduttavaan ilmaan suljetut sadat ja tuhannet häväistyt ihmiset, jotka siellä istuivat väliäpitämättömien kenraalien, yleisten syyttäjien, tirehtörien telkeäminä. Hän muisteli tuota outoa, esimiesten virheitä paljastavaa vapaata ukkoa, jota pidettiin mielipuolena, ja ruumiiden joukossa noita vihamielisyydessä kuolleen Kryiltsofin vahakasvoja.
Kyllä, paljon on opittavaa, vastasi Nehljudof ollen muka huomaamatta ivaa ja pitävinään sitä vaan ystävällisyytenä, ja tuli Kryiltsofin luo. Ulkonaisesti Nehljudof oli osoittanut välinpitämättömyyttä, mutta sydämmessään hän ei ollut läheskään valiäpitämätön Novodvorofia kohtaan.
Jotain rakastuneen tapaista oli myöskin Kryiltsofin puolelta Maria Pavlovnaa kohtaan. Hän rakasti tätä niinkuin miehet rakastavat naisia, mutta tietäen mitä hän ajatteli rakkaudesta, peitti Kryiltsof tunnettansa tavalliseen ystävyyteen ja kiitollisuuteen siitä, että Maria Pavlovna erityisellä hellyydellä häntä hoiti.
He vaihtoivat Nehljudofin kanssa merkitsevän katseen, jolla Maria Pavlovna ilmaisi koko levottomuutensa Kryiltsofin tilan johdosta, ja rupesi sitten heti puhumaan iloisella äänellä: Häpesipä upseeri sentään, sanoi hän huutamalla, että Nehljudof eroittaisi sanat rattaiden räminän vuoksi. Vihdoinkin otettiin käsiraudat pois.
Kryiltsofin pään ympärille oli kääritty lämmin vaippa ja suun eteen oli sidottu liina. Hän näytti entistä laihemmalta ja kalpeammalta. Hänen ihanat silmänsä näyttivät erittäin suurilta ja kiiltäviltä. Heikosti täristen tien epätasaisuuksien vuoksi hän hellittämättä katsoi Nehljudofiin, ja kun tämä kysyi hänen terveyttään, ainoastaan pani silmänsä kiinni ja vihasesti pudisti päätään.