United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei muisteta: tuo puro kotoisin On synkältä ja hallaiselta suolta, Ja korven kautta juosten, kuulikin Se näljänhätää, itkua ja huolta. Nyt, kukkaniityn läpi kulkeissaan, Vilkastui puro, iloisammin hyppii, Vaan murhe kuvastuupi muodossaan, Kun rinnassa viel' entismuistot sykkii. Keväällä. Nyt on Suomen suloin aika: Nyt sen luonto kukoistaa, Nyt sen kaikuu laulun taika Väinön kannel kajahtaa.
Oudolta kajahtaa korvaan sana: rakasta tuota vento vierasta niinkuin omaa lihallista veljeäsi. Emme usko sitä, ja kuitenkin se on niin. Tekstimme opettaa sen meille, jonka mukaan yksi meistä rikkaista, kuoltuaan ja jouduttuaan helvetin tuskiin, pyytää että Abraham lähettäisi hänen vielä eläville sukulaisilleen erikoisen sanan, että se on niin.
Pium, paum! kerran kajahtaa Tuo kylmä kirkon kello, ilmoittaa: Pois, pois henki vaeltaa Ja ruumis mullan alla majan saa." EERO. Kas niin, eikös jäänyt Olli kolmannen kerran myllymatiksi. Voi mun rakas OLLI. Vaiti siinä. Minä en kärsi tällä hetkellä leikkiä, tiedä se. EERO. Hei, hei! Ethän puske kumminkaan. Voi, mun rakas myllärin', jauhapas mun pussini OLLI. Sakramenskattu poikanulikka!
Siinä heitto, joka soittaa teidät aina Ilvesjärvelle. JUHANI. Sitä en juuri tahtoisi uskoa. Niin tuossahan se makaa, veikkoseni, vallan koreasti. Mutta Herran leimaus! nyt katso, poika, kinttus. Tuossa! TUOMAS. Lyö vastaan, iske häntä, Aapo! AAPO. Meni kuin pääskynen ohitseni suhinalla. Mutta minä tiedän että Eeron kanki kajahtaa taasen. Juuri niinkuin sanoin! Hyvin isketty, Eero, hyvin!
Siitä ajasta on minussa omituinen myötätuntoisuus kaikkia Iidoja kohtaan. Minusta siinä nimessä jo kajahtaa jotakin hempeää ja naisellista. Asettelin mielessäni rinnakkain nimiä Iida ja Oskar: olihan toinen niin naisellisen pehmeä ja toinen niin miehevä ja luja.
Hänen kasvonsa vuorottain punastuivat ja kalpenivat, ja hänen silmänsä vilkkuivat levottoman ja tyytymättömän näköisinä rautalakkisiin ritarijoukkoihin. Torvien piti juuri taisteluksi kajahtaa, kun julistaja ilmoitti muukalaisen ritarin tulon ja Ahmed ratsasti kentälle.
Kadonnut, kotiin palannut lepää lapsuutensa kodissa, sitten aloittaaksensa uutta elämää, ja hänen herttainen lapsensa on jo kotiutunut isoisän syliin... Nyt kuuluu Gabriellen kitaran sävel ja laulu kajahtaa! Luulenpa heidän tanssivankin! Louisen kahdeksan poikaa saa pohjahirret tärisemään. Jacobin ääni kuuluu kaikkien yli. Tuo oiva, ijäti nuori ihminen!
Hänen muikea näkönsä tekee kypsät viinirypäleet happamiksi. Kävellessään hän liikkuu kuin muurinmurtaja, ja maa vapisee hänen astunnastaan. Hän on mies lävistämään katseellaan rautapaidan; hänen puheensa kajahtaa kuin hautakello; ja kun hän sanoo »hm», on niinkuin jyrisisi tykistö. Hän istuu komeudessaan kuin ilmi-elävä Aleksanteri. Mitä hän käskee, se silmänräpäyksessä täytetään.
PENTTULA. Jätä sitten naiminen sikseen, sillä ei sinusta tietäjäksi liioin ole. Ja mene nyt toimeen äläkä unhota ottaa Anttia mukaasi. HOPPULAINEN. Ennen puoliyötä olemme viimeistäänkin salolla. PENTTULA. Siihen luotan, mutta sinun täytyy jo rientää Aholaan. HOPPULAINEN. Minä juoksen ja huudan, että korpi kajahtaa. Hih!
Mitä näet? MAIJA. Aurinko! Aurinko! KAIKU. Aurinko! Aurinko! Oi, suokaa anteeksi, prinssini, ääneni on ollut sorruksissa kaksikymmentä minuuttia, enkä ole senvuoksi voinut hoitaa virkaani, mutta nyt en voi enää vaieta. FLORIO. Puhu, kaiku, ja anna iloisten äänten metsässä kajahtaa! Missä on kapellimestarini? K