United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun ensikerran suurlakkomme jälkeen keväällä 1906 olin Köpenhaminassa, olivat Ida Falbe-Hansen ja Elisabeth Grundtvig valmistaneet kodissaan oikein pienen illatsun. He kertoivat kutsuja lähettäessään tuumineensa, etteivät kai kaikki tulisi, sillä onhan muutamilla aina viime tingassa esteitä, ja tällä kertaa heistä miltei tuntui toivottavalta, että jokunen jäisi pois ahdingon välttämiseksi.
TOPRA-HEIKKI. »Onko totta, että työt lakkautetaan?» minä kysyin. »Vasta kahden viikon päästä», vastasi insinyöri. »Milläs me sitten elämme?» minä taas kysyin. »Keväällä ne taas alkavat», hän soperteli. »Ja hirteenkö menemme siksi aikaa? Tekö meihin hengen puhallatte, sitten kun meitä taas tarvitsette?» MATLENA.
Syksyllä ei sen harmaa, saareton avaruus ollut antanut mitään kiintymisen tilaisuutta. Ja nyt keväällä se herätti kahta kaihoisamman ikävän vanhaan saariseen kotijärveen, joka auringonpaisteisena läikkyi muistossa. Henrikin oma huone oli pieni, neliönmuotoinen; siinä oli hyvin valkoset seinäpaperit.
Tämä näin keksitty sotatemppu oli näyttävä vapaaehtoiselta peräytymiseltä, jota todelliselta rauhalta tuntuva aselepo seurasi. Päivän tunnussanana oli aulius ja ystävällisyys. Tämän kotoisen valoisuuden ensimäisistä ilmeistä lämpeni Aleksin hempeä sydän, puhkesi uusille vesoille kuin puu keväällä.
Molemmat vallankumoukselliset puolueet toivoivat sen ohessa, että vuoden 1906 keväällä puhkeava yleinen talonpoikaiskapina tekisi vaalit tyhjiksi. Venäjän talonpojat panivat kuitenkin, niinkuin porvaristokin, kaiken toivonsa valtakunnanduumaan. Maata ja vapautta se oli tuottava toiselle yhteiskuntaluokalle, parlamenttiherruutta toiselle.
Lyyryn saat keväällä ennusti isä, ja äiti hymyili toivoa ilmaisevaa hymyilyä, sillä hän tiesi kyllä poikansa tekevän parastaan. Ennenkuin lapset menivät levolle, kokosi isä heidät vielä kerran yhteen vuoden viimeisenä päivänä.
Kotona oli parasta olla; ja keväällä, kun "Perheen Toivon" piti lähteä pitkälle matkalle, Worse itse esitti että päällikkyys annettaisiin jollenkin toiselle laivurille, joka oli kauppahuoneen palveluksessa. Laurits Seehus pääsi silloin perämieheksi.
Hän muisti, että täytyi lähettää hakemaan seppää korjaamaan karhia ja muita työkaluja, joita keväällä tarvittaisiin... Ei mikään auttanut, hänen täytyi itse matkustaa kertomaan voudille tästä uutisesta!
Arvelin, ettei siellä voinut olla mitään, enkä huolinut mennä hänen mukaansa, mutta tuonnoin keväällä hän oli ollut paimenessa samalla seudulla ja oli silloin taas nähnyt samaa, kertoi siellä olevan joitakin peikkojen kätköjä, joista me tulisimme rikkaiksi, jos siitä ottaisin vaarin. Minä sentään yhä arvelin, ettei siellä ole mitään, eikä minulla ollut haluakaan lähteä sinne pitkän matkan taakse.
Kiitollisena muistelen, että prof. E.N. Setälä v. 1887 syksyllä ollen silloin nuori yliopiston opettaja ja v.t. professori antoi minulle »laudatur»-väitöskirjotusta varten hauskan aineen »Jaakko Juteini kirjailijana». Kun sitten Yliopiston konsistoori seuraavana syksynä oli palkinnut kirjotukseni tästä aiheesta, oli tuo väitöskirjani tarkastuksen alaisena keväällä v. 1889 Kotikielenseurassa, jossa esimiehyyttä hoiti prof.