United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elias Lönnrot. Surren seisoo Suomen kansa, surusanan saatuaan: Jälleen kaipaapi se yhtä parhaimpia poikiaan. Kaatunut on viimeinenkin jäsen urhojoukon sen, Joka murti Louhen vallan, saattoi sammon Suomehen. Kansan mielen muistot täyttää, uuteen eloon virkoaa: Haudan luona kuuluvimmin muiston ääni kajahtaa.
Ja kaunis onpi nuori ampuniekka: Otsa kirkas, viaton, Kuin aurinko on silmä säteilevä, Poski kuumast' liekehtii, Ja ruskeat kiharat Poskellans' väikkyy. Kosk' ehtoosen liehaus vuorilta lentää. Hän jalost' käyskeleevi, tiensä kulkee Ohi komeen kartanon, Ja ilosoitto sieltä kauvas kuuluu, Saarnimetsä kajahtaa; Ja katsomaan leikkiä Nuorukain rientää Ja pian on edessään loistava sali.
Ei tyttöin ja käkihin luottaa saa. Kyynärän pitkästä mies kyllä kasvaa, Siunausta tuottavi uskollisuus. Kirves se pystyy, mut' Jumala ohjaa. Jumalan armo on aina uus. Hoi lal la lal la laa. Nyt vuoret kajahtaa! Luojaan ja maahansa luottaa saa. Oletkos nähnyt auringon tanssivan pääsiäis-aamuna? Minä näin sen, kun olin pieni; minä näen sen vieläkin, kun olen vanha ja harmaa. Sinä et sitä usko, et!
Kun sydän-yön kello kajahtaa, silloin kohta aamukin jo kajastaa, ja vaikka se olisikin kuollon-kello, joka meille vapahdusta julistaisi, niin, kun elämämme sokkelot meistä ahtailta ja pimeiltä näyttävät, mitäpä lohdullisempaa saattaisimme itsellemme sanoa, kuin: "meille avataan ovi, ja me pääsemme ulos, valkeuteen". Näyttäköön meistä kuinkakin ahtaalta, umpinaiselta, niin tiedämme että, "meille avataan ovi!"
Tarjoaa kääpiölle viidenkymmenen markan seteliä, jonka Sakris viimein huoliikin, kauan vastusteltuaan ja selitellen, ettei tässä rahasta ole kysymys: hän halveksii rahaa ... on kehittynyt ihminen, sosialistikin. Sitten tarjoaa nuori liikemies Kukkelmanille sikaria, mutta nyt rampa jälleen puhuu tupakanpolton vahingollisuudesta... Suomenvaaran nauru kajahtaa hilpeästi.
Kun suru suora, vilpitön sydämmen valtoaa, Niin puhtahimmin laulumme se silloin kajahtaa, On laulu siksi puhdasta, kun murhe puhdas on, On kielten helkky hellintä, kun tunne hellä on. Jos luottamista näihin lie, mun laulu hellää ois, Ja kielin hellin, kaihovin se kaipausta sois, Mun laulu sulle ilmoittais, sä kansa onneton, Kuin paljo hukkas kansa se, mi hukkas Suonion.
Mutta se kun nyt on kaukana, niin aivan koneellisesti laskee hän huuliltaan alas apelsiinin ja Vilhelm Teli ei olisi hävennyt tästä heitosta lipsaus kuuluu salissa, ja samassa kajahtaa Kaarle kreivin ääni: "Sinä vanha, uskollinen Sylvester!" Yleisö on kuolla naurusta. Neuvottomina vaan seisovat näyttelijät ... mutta jalo harmi täyttää Sylvesterin.
Kun raatajasankarit astuvat pöydän ääreen, kajahtaa taas ikkunoia täristävä »eläköön!» Miehet joutuvat hämille. Kääntyessään menemään paikoilleen toinen jo tyrskii, toinen on vielä totinen ja kova. Mutta kun eläköönhuudot taukoovat, etsii moni nenäliinaansa ja kovalta näyttänyt raatajasankari kumartuu. Alakuloisena astelee Jaakko Jaakonpoika väsyneesti tietään. Se on Pihlajaniemeen vievä maantie.
Minun äitini on monta tuhannen kertaa sanonut: itse kelloja emme kuule, vaan se on kellojen kaiku, joka kajahtaa metsässä huoneittemme takaa, ja sehän on kuin kuulisi taivaasta soivan". "Niinpä kyllä, mutta lähtekäämme jo menemään", päätti Anni.
Sisältä, kas, laiva on aikomus täyttää Liköörein, viinain, konjakein! Tuo kaikki on, tuumin mä, hyödyksein. Pakanoille kun moinen lasti on tullut, Pian kyllä he on ihan raiviot, hullut. Pelkäänkö mä moisia seuroja, hei! Ne ei vahingoks ole mullen, ei!" Kun Belzebub lakkasi, niin kajahtaa Koko Tuonela huudosta: "Hih, hurraa!"