Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Sakris kuljeskeli siellä täällä kylässä, pimeillä poluilla, jonne sähkölamppujen valo pihlajien ja kuusten välistä valtatieltä tuskin pääsi kiilumaan. Minkälainen olikaan kohtalo Kukkelmanille! Kotona kertoi hänelle Nelma, itkemättä ja halveksien ja kuitenkin ikään kuin säälitellen, minkä neuvon Mimmi Byskata oli hänelle antanut. Sellainen kuului olevan välistä vaarallistakin.
Miten olikaan Nelma tänne joutunut! Olisipa hän saanut luokseen edes tyttösensä. Siitä asiasta ei hän vielä hiiskunut Kukkelmanille. Toinen olisi voinut ajaa hänet pois ... eikä Nelmalla nyt ollut paikkaa, minne mennä. Mimmikään ei kirjoittanut hänelle mitään. Entäpä jos Kukkelman olisi ollut edelleen hyvä, vaikkapa olikin säälittävä ja inhottava! Mutta minkälaiseksi hän olikaan muuttunut!
Ehkäpä tällä Skotri Ramperilla olisi Kukkelmanille antaa, nauroi Savolainen ja osoitti sohvassa istuvaa taasen. Sakris tuli peremmälle. Savolainen esitteli hänet Gottfrid Strandbergille, iskien silmää vuoroin mieheen ja toiseen, sanoi: Tässä on Kukkelmanni, meidän kylän miehiä. Strandberg töllisteli... Ja kun rahoista oli puhe, alkoi kehua itseään.
Tarjoaa kääpiölle viidenkymmenen markan seteliä, jonka Sakris viimein huoliikin, kauan vastusteltuaan ja selitellen, ettei tässä rahasta ole kysymys: hän halveksii rahaa ... on kehittynyt ihminen, sosialistikin. Sitten tarjoaa nuori liikemies Kukkelmanille sikaria, mutta nyt rampa jälleen puhuu tupakanpolton vahingollisuudesta... Suomenvaaran nauru kajahtaa hilpeästi.
Onni täyttää Kukkelmanin sydämen. Kun hän lähtee povarin luota, katselee hän yhä voitokkaammin ja entistä innokkaammassa jännityksessä naisia, joita tulee tiellä vastaan. Mutta ei vielä: likaisia nämä ovat ... ja toiset vanhoja. Eivätkä nuoret ole läheskään sellaisia kuin se, jota hän... Täytyy odottaa. Sitten sattui Kukkelmanille vielä toinenkin omituinen tapaus.
Sitten sanoi hän Kukkelmanille, joka oli asettunut pöydän toiselle puolelle, harmonikan taakse, mistä hänen pellavainen päänsä juuri näkyi: No, soittakaa sitten ... että olisi hauskaa. Huh, huh, sisäänkin tunkeutuu inhottava ryssien savu! Osaatteko Kesäillan valssia? Sakris vastasi: Ennätetään... Minä ... minä osaan kaikki valssit ... jotka täällä osataan!
Niin päättävästi, että ramman silmät suurenivat ... ja sitten ne alkoivat ikään kuin rukoilla Nelmaa. Mutta Nelma kääntyi häneen jälleen selin. No, eihän nyt noin, lapsukaiset, huudahti Mimmi. Tarjotaan toki Kukkelmanille kahvit. Sakris ei tiennyt, mitä vastata, mitä puhua. Mutta hän vimmastui Mimmille ... ja sitten hän meni ulos.
Mutta nyt jättäisi Nelma kapsäkin. Miksi hän menisi enää sen vääräkoipisen hämähäkin kynsiin? Kukkelmanille ei tarvitsisi erotessa näyttää edes pitkää nenää.
Päivän Sana
Muut Etsivät