Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Sanansa pitämisestä, jalomielisyydestä ja ylevyydestä näytti hän monta kaunista esimerkkiä, mutta saattoi kuitenkin olla myöskin ankara ja verenhimoinen, milloin hänen uskonsa sitä vaati. Tällainen se mies oli, joka kukisti Gottfrid Bouillonilaisen perustaman valtakunnan.
Mut muistanpa, kun Ranskass' olin, siellä Nuor' oli herrasto kuin yö niin synkkää Vain huvikseen. Niin kristitty kun olen, Jos oisin vapaa nyt ja lammaspaimen, Niin iloinen ma oisin päivän pitkän. Niin oisin täälläkin, jos vain en varois, Ett' aikoo setä mulle lisää pahaa: Hän pelkää minua ja minä häntä. Mun syynikö, ett' isäni on Gottfrid? Ei, totta, ei! Oi, Jumala!
Kaikki äänet tulivat Gottfrid Bouillonilaiselle. Mutta hän nöyrästi hylkäsi tarjotun arvon, sanoen: "En minä koskaan kanna kultakruunua siellä, jossa Vapahtajani kantoi orjantappurakruunua." Hän tyytyi vain "pyhän haudan puolustajan" nimitykseen. Ja sen arvonimen hän kyllä ansaitsikin. Jo seuraavassa kuussa voitti hän suuren sarasenilaisjoukon, joka tuli valloittaman takaisin Jerusalemia.
Gottfrid Strandberg kertoi: Tulin tänne toissa iltana... Minulta loppuivat rahat ... olin ne ryypännyt. Enhän minä sen tähden tullut, että olisin Kukkelmanilta karhunnut ... mutta muuten vain lystin vuoksi: pisti päähäni tänne koipelehtia ... hankkia vielä lisää pirtua. Ja tarjota teillekin. Silloin ... täällä tahtoivat työhön. Mitäs muuta... Sakris hiukan huokasi.
Nuo silmät, otsa tuo, ne ovat hänen, Vain pienois-ote siitä suuremmasta, Min Gottfrid hautaan vei; viel' ajan käsi Kehittää tästä kirjan yhtä suuren, Hän vanhemman on Gottfrid-veljes poika, Ja poikana on hällä isän oikeus Englannin kruunuun. Kuinka, Herran tähden. Sin' olet kuninkaana, vaikka virtaa Elävä veri noissa ohimoissa, Joill' oikeus kruunuun on, sun ryöstämääsi!
Vilhelmin nuorimman pojan Henrikin tytär Matilda, joka oli naimisissa Anjoun kreivillä Gottfrid Plantagenetillä, vaati itselleen valtaistuinta. Siitä syttyi sisällinen sota. Viimein tehtiin sopimus, jonka mukaan Stefan sai hallita kuolemaansa asti, mutta häntä piti Gottfridin pojan Henrikin seuraaman.
Ja hautavirren teille Wilhelm veisas'. Se ystävyyden viime tehtäv' oli. GOTTFRID tulee. Kuningas Hakon kaatui, Erling voittaa. Kuninkaan ruumis tuodaan tänne. WILHELM. Kuollut On koko Gillen suku siis. Nyt, Gottfrid, Luo piispan riennä, vie hän laivaan; siellä Mua varro. Ennen päivän laskua Me Trondjemista purjehdimme pois. Ja nyt, mun armaat ystäväni!
PANDULPH. Tuo hulluuden on puhett', eikä surun. CONSTANCE. Et ole hurskas, noin kun panettelet. Vai hullu! Omaa lastani nyt raastan; Nimeni Constance; Gottfrid mieheni; Nuor' Arthur poikani, ja hän on poissa! Vai hullu! Hyvä Jumala, jos oisin, Ett' itseni ma voisin unhottaa! Jos voisin, oi, mink' unhottaisin tuskan! Viisautta saarnaa, että hulluks saat mun, Niin pyhäks itse tulet, kardinaali.
Se oli säännötön, haalittu joukko, joka ryöstellen kulki Saksan ja Unkarin kautta; kun se saapui Konstantinopoliin, vietiin se salmen yli Vähä-Aasiaan, jossa turkkilaiset surmasivat heidät melkein kaikki. Ensinnä marssi Ala-Lotringin herttua, jalo Gottfrid Bouillonilainen, joka rehellisyydeltään ja hurskaudeltaan sopi kaikkein esikuvaksi.
Suoraan metsästä, yli säleaidan, harppasi pitkäjalkainen Gottfrid Strandberg paikalle, kantaen kirvesmiehen laatikkoa. Hän pysähtyi tuokioksi, oli vaiti ... ja huudahti sitten kovalla äänellään: Hyvää huomenta, Kukkelman. Hyvää huomenta, vastasi Sakris. Tuli hiljaisuus. Kaunis ilma! jatkoi Strandberg. Jaa, niin, sanoi Sakris. Niin ... saapi nähdä, jaksaako se pitää ylös sitä koko päivän.
Päivän Sana
Muut Etsivät